Kaikki me, jotka katselemme talviurheilua ja etenkin hiihtoa televisiosta, olemme joutuneet ihmettelemään Norjan ylivoimaa. Mitä ne siellä oikein syövät? Jotain dopingia, joka ei vain vielä jää testeissä kiinni. Pieni maa, joka ottaa maastohiihdossa kolmois-, nelois- ja viitosvoittojakin. Tottakai me muistamme Therese Johaugin huulirasvaskandaalin, mutta riittikö se selittämään kaiken?
Norjalainen dekkarikirjailija Anne Holt, joka on lukijoilleen tuttu mm. Hanne Wilhelmsen -sarjasta, aloittaa nyt uuden kokonaisuuden, jonka pääosassa on juristi Selma Falck. Kuolematon kunnia pureutuu dopingiin, ja sen keskiössä on hieman epätavallinen norjalaishiihtotähti, Hege Chin Morell, joka on aivan pienenä adoptoitu Kiinasta. On sitten kysymys geeneistä tai jostain muusta, Hege on erittäinen lupaava nuori urheilija, joka on kuitenkin antanut positiivisen dopingnäytteen. Hänen isänsä, upporikas Jan Morell, on varma siitä, että kyseessä on sabotaasi, ja palkkaa Selma Falckin ottamaan selvää asiasta.
Selma ei ole mikään pyhäkoululainen itsekään, vaan on menettänyt peliriippuvuuden uhrina perheensä, kotinsa ja juristinlupansa; hän asuu epämääräisessä mörskässä ainoana seuranaan kissa. Mutta Jan luottaa häneen, ja niinpä Selma aloittaa tutkinnan tapauksesta, joka osoittautuukin sitten paljon ennalta luultua hurjemmaksi.
Olen aina pitänyt kohtalaisen paljon Anne Holtin dekkareista, eikä Kuolematon kunnia tee tässä suhteessa poikkeusta, olkoonkin että sitä olisi taitava kustannustoimittaja voinut varmaankin tiivistää aika huoletta. Selma, tuo ristiriitainen hahmo ja epätavallinen sankaritar, on oikein mielenkiintoinen tuttavuus, jopa mielenkiintoisempi kuin edellisten kirjojen Hanne Wilhelmsen. Lisäksi minua on Holtin kirjoitustyylissä miellyttänyt tietynlainen pessimistisyys, ajoittain jopa synkkyys – hänen maailmassaan ei jokaisella harmaalla pilvellä ole hopeareunusta. Mutta ehkäpä jokaisella hopeareunuksella on harmaa pilvi…