Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tunnetut pitkän linjan ruotsalaisdekkaristit Anna Jansson ja Mari Jungstedt ovat sijoittaneet suurimman osan teoksistaan Gotlannin saarelle, mutta nähtävästi sieltä löytyy sekä murhaajia että murhattavia vielä esikoiskirjailija Maria Grundillekin, ja hyvä niin, sillä hän käsittelee aihettaan varsin taitavasti ja itse asiassa huomattavasti synkemmin ja ankeammin kuin kollegansa, niin että häntä voidaan hyvällä syyllä pitää lupaavana nordic noir -kirjailijana.
Kuolemansynti-romaani alkaa ilmiselvällä itsemurhatapauksella: nuori Mia löydetään kuolleena merestä kalkkilouhoksen luota. Valvontakamerat vielä vahvistavat tapausten kulun. Rikostutkija Sanna Berling kuitenkin aavistelee, että teon taustalla on jotain muutakin, ja kuten niin usein dekkarien taitavilla poliiseilla, myös Sannalla on pettämätön vaisto ja intuitio: hän ”yleensä tulee rikospaikalle ja tuntee mitä on tapahtunut”, kuten hänestä kerrotaan. Ja kun saarella sitten tapahtuu ihan oikea murha ja melko raaka sellainen, käy ilmi, että Mialla on kuitenkin jokin yhteys sekä tähän rikokseen että ilmeisen sarjamurhaajan seuraaviinkin uhreihin.
Sanna saa työparikseen mantereelta tulleen Eir Pedersenin, ja kuten tyylilajiin sopii, on molemmilla aikamoiset luurangot kaapeissaan. Naiset ovat luonteiltaan kovin erilaisia: Sanna on viileän harkitseva, Eir taas enemmänkin levoton hosuja, mutta molempien ominaisuuksista on hyötyä rikostutkinnan edetessä.
Kyllä Kuolemansynti oli hyvin jännittävä kirja, ei sitä turhaan palkittu viime vuonna Ruotsin parhaana esikoisdekkarina. Ja vaikka se sisälsikin joukon niitä tavallisia dekkarikliseitä, oli kerronnassa kuitenkin jotain tuoretta ja uutta. Erityisen hyvin Grund osasi mielestäni kuvata lapsia ja nuoria. Mahtaakohan tästäkin alkaa uusi sarja? Kyllä sitä olisi ihan mielenkiintoista seurata.
Erikseen on vielä mainittava yksinkertaisuudessaan kaamea kansikuva; se kuvaa hyvin sitä mitä kirjassa tuleman pitää.
