Sakari Kiuru on helsinkiläinen valokuvaaja, ja Kuoleman sukua on hänen esikoisteoksensa, joka kertoo toimittaja Matias Luodosta.
Matiaksen elämänkulku ei ole ollut helppo: äiti hylkäsi hänet varhain, eikä isästä ollut tietoa. Matias eli lapsuutensa ja nuoruutensa lastenkodissa, jossa hän oli tavannut Ruopsan. Ruopsa ei ollut Matiaksen ystävä; kymmenen vuotta häntä vanhempana ja ilmeisesti varsin ikäväluonteisena tämä oli hallinnut häntä monin tavoin. Nyt miehet kuitenkin kohtaavat toisensa, ja Ruopsa ojentaa Matiakselle salaperäisen ruskean kirjekuoren.
Kirjekuoren sisältö johtaa Matiaksen kohti erikoisia polkuja. Hän joutuu kohtaamaan oman menneisyytensä, jonka olisi mieluummin halunnut jo unohtaa, mutta samalla hän Ruopsan kadottua joutuu outojen tapahtumien pyörteeseen. Ne vievät häntä läpi Suomen, tuovat hänen elämäänsä uusia ihmisiä ja pelottavia käänteitä, joiden ytimestä löytyy omituinen uskonnollinen lahko. Miten tämä lahko liittyy Matiaksen elämään? Ja minne Ruopsa on oikein joutunut?
Kuoleman sukua on esikoisteokselle tyypilliseen tapaan mielestäni hieman liian rönsyilevä ja runsas sekä henkilöiltään että juoniltaan, mutta kyllä se paikkaansa puolustaa. Toimintaa ainakin riittää, ja se äityy paikoittain hyvinkin jännittäväksi. Myös Matiaksen, vinonaamaisen elämän sivustakatsojan, persoona tulee hyvin esille. Joitakin sivuhenkilöitä olisi todella voinut jättää pois rakenteen ja kerronnan siitä kärsimättä, mutta ihan lukukelpoisen kokonaisuuden Kiuru on saanut aikaan.