Terhi Nikulainen on toiminut Espoon aluekirjastonjohtajana, mutta on nyt päätoiminen dekkarikirjailija, ja Kuoleman kudelma on jo hänen neljäs julkaistu teoksensa.
Uuden kirjan päähenkilö on 17-vuotias Saaraliisa, joka tietää olevansa adoptoitu, mutta ei tiedä juuristaan mitään, ja niinpä biologinen äitikin on kuvitelmien varassa, kuten usein tapahtuu: adoptiovanhempiin kohdistettu pettymys ja kapinointi kanavoidaan unelmiin. Saaraliisan adoptioäiti on voimakkaasti uskonnollinen Vappu, adoptioisää ei ole, eikä hänen puutteestaan puhuta mitään. Eräänä päivänä sitten biologinen äiti Susanne ottaakin Saaraliisaan yhteyttä, ja ensin yhteiselo on ihanaa, mutta ehkäpä kaikki ei olekaan sitä miltä aluksi näyttää.
Kuoleman kudelman kerronta etenee aika tavanomaisesti kirjan puoliväliin asti, mutta sitten tapahtuu murha. Kertojan näkökulma muuttuu kokonaan uudeksi. Enää ei asioita nähdäkään Saaraliisan näkökulmasta, ja mielestäni tämä keskiosan käänne pelastaa muuten melko keskinkertaisen dekkarin ihan kohtalaiseksi; muutama ihan yllättävä ja jännittäväkin juonen kieppi on saatu loppupuolelle mahtumaan.
Uskonnollisten yhteisöjen kuvaukselta olisin tältäkin kirjalta odottanut enemmän: sekä Vapautuksen seurakunta, johon Vappu kuuluu että luostariyhteisö jossa hän viettää retriittiä, ovat jääneet kovin ohuiksi. Eihän tällaiseen sivumäärään kovin perusteellisia kuvailuja pidä yrittääkään tunkea, mutta vähän lihaa olisin toivonut luitten ympärille.