Brightonissa kevät on tuloillaan, mutta rikoksilta ei silti säästytä. Tapahtumat käynnistyvät vakavasta auto-onnettomuudesta; surmansa saa väärällä puolella tietä pyöräillyt amerikkalainen opiskelijapoika. Mukana on kaksi ajoneuvoa, joista kummankin kuljettajalla on ongelmia. Toinen ajoi lievästi promilleissa juhlittuaan edellisiltana, toinen taas ei pitänyt kiinni lepotauoista kuorma-autoa kuljettaessaan. Silti kumpikaan heidän autoistaan ei surmannut itse uhria, vaikka olivatkin mukana onnettomuudessa.
Syyllinen ajoi valkoista pakettiautoa, joka selkeästi – lähes tarkoituksellisesti – ajoi nuoren miehen yli. Kun opiskelija vielä sattuu olemaan tunnetun amerikkalaisen mafiaperheen poika, onkin tiedossa töitä poliiseille. Perhe ilmoittaa maksavansa ison palkkion tarkemmista tiedoista, valkoista autoa jäljitetään ja huomattavan ikäviä asioita alkaa tapahtua. Joku on jo vannonut kostoa eikä aio levätä ennen kuin onnettomuuteen osalliset ovat itse joutuneet kärsimään.
Roy Grace joutuu jälleen varsinaiseen höykytykseen, eikä vähiten siksi, että joku on taas vuotanut sisäpiirin tietoja medialle. Roy on huolissaan myös henkilökohtaisista asioistaan, koska Cleo joutuu yllättäen sairaalaan ja lisäksi hän on hakemassa kadonneen vaimonsa Sandyn kuolleeksijulistamista.
Kun poliisitutkinta etenee, peli käy yhä epämiellyttävämmäksi sekä USA:ssa että Brightonissa. Loppukohtaus näytellään yllättävän tutussa paikassa eli Shorehamin satama-altaan lähettyvillä ja onneksi paha saa jälleen palkkansa, tosin menetysten ja kovan työn jälkeen.
Kuoleman koura on kylmä on Peter Jamesilta jälleen Roy Grace -dekkari, joka toimii monella eri tasolla ja jonka voi lukea myös yksittäisenä osana sarjaa. James kirjoittaa yksityiskohtaisen mielenkiintoisesti ja pitää monta juonta sekä tapahtumalinjaa samaan aikaan yllä erittäin taidokkaasti. Suosittelen kaikille jännärien ja dekkareiden ystäville, joita kiinnostaa myös poliisityön autenttinen kuvaus.