Kuoleman asetelma on toinen Suomessa julkaistu agentti Pendergast -jännäri (ensimmäinen on Ihmeiden kabinetti). Alkuperäisessä sarjassahan tämä on neljäs romaani. Tällä kertaa kukaan ei ole turvassa pienessä kansasilaisessa kaupungissa! Salaperäisestä Pendergastista ja hänen menneisyydestään ei vielä tässäkään kirjassa saada kunnolla lisätietoja, joskin pieniä vihjeitä on tarjolla kirjaa tarkasti lukeville. Ärsyttävää, mutta mielenkiintoista.
Medicine Creekissä on polttavan kuuma elokuinen helle. Kaupunki elää maissipelloista, niiden tuotosta ja tällä kertaa kuolema kulkeekin pelloilla. Sheriffi Hazen löytää ensimmäisen ruumiin. Nenätön, huuleton ja korvaton nainen on aseteltu maissien keskelle raivattuun kehään, ruumista ympäröi aitoihin intiaaninuoliin keihästettyjen varisten rykelmä. Rituaalinomainen teurastus vai omalaatuinen murha? Paikkaan liittyy kuitenkin erilaisia tarinoita ja naisen on nähty liikkuvan tienoilla aikaisemminkin.
Kun Hazenin puheille ilmestyy mustapukuinen, kalpea, etelän murretta puhuva herrasmies, joka esittäytyy FBI:n erikoisagentti Pendergastiksi, sheriffillä on omat epäilyksensä ja ennakkoluulonsa. Pendergast värvää avukseen kylän toisen oudokin, mustiin pukeutuvan goottitytön, Corrien. Tämäkään kun ei ole erityisesti sheriffin eikä kaupunkilaisten suosiossa omalaatuisuutensa vuoksi. Corriella on ongelmia myös kotona – tai oikeastaan hänen äidillään on… Kaksikon tutkimukset vievät heidät syvälle paikkakunnan menneisyyteen, intiaanien ja valkoisten välillä käytyyn veriseen taisteluun sekä siitä kerrottuihin tarinoihin ja erään suvun kiroukseen sekä jälleen takaisin 2000-luvulle, geenimuunteluun erikoistuneen elintarvikeyrityksen salaisuuksien tiimoille.
Mutta pelloilla ääneti kulkeva outo tappaja ei lepää. Maissiviidakon keskeltä löytyy yhä uusia lakoon tallattuja kehiä ja niiden keskeltä samanlainen kuoleman asetelma. Epäilyksenalaisia, ilmeisiä sellaisia, alkaa löytyä jo liikaakin. Kunnes heidänkin määränsä oudosti vähenee…
Perdergast on omituisen kyvykäs, se on paikallispoliisinkin myönnettävä. Tosin häntä kielletään osallistumaan tutkimuksiin, mutta ei se ole agenttia ennenkään haitannut. Joukkomurhaajan salaisuuskin paljastuu lopulta erikoisen etsinnän ja tutkinnan jälkeen. Se on ennemminkin itkettävä ja säälittävä kuin tarkoitushakuisen julma. Myös Corrien tulevaisuus tulee muuttumaan varmasti radikaalisti.
Kirja on melkoinen tiiliskivi, mutta kantaa huomattavan hyvin, mikäli päällekkäistarinat eivät haittaa lukijaa. Erityisen sopivaa kesälomalukemista, yksin, iltayöstä, salamoiden leiskuessa ja ukkosten tehdessä tuloaan. Jännittäviä lukuhetkiä siis tiedossa niistä pitäville! Lisää Pendergastin tutkimuksia on luvassa jo ensi vuonna eli 2011.