Rikosylitarkastaja Lapslie tulee ulos syrjäisestä mökistään vain iltaisin, hiljaisuudessa. Hänen neurologinen vaivansa, synestesia, joka sekoittaa ääni- ja makuaistimukset keskenään, on jo tuhonnut avioliiton ja uhkaa nyt päättää hänen uransa poliisissa.
Myös nuori tappaja liikkuu vasta pimeässä. Päivisin hän hoitaa huonokuntoista isäänsä. Hän on juuri surmannut TV-julkkiksen ja räjäyttänyt kappaleiksi satunnaisesti valitun työmatkalaisen läheisellä juna-asemalla. Myös hän on sairas, hänellä on porfyria… Ja seuraava uhrikin on jo valittuna.
Lapslien kutsutaan sairauslomalta takaisin töihin potkujen uhalla murhien jatkuessa. Tapaukset hämmentävät kokenutta rikosylitarkastajaa. Surmien tekotavat ovat aivan erilaiset eikä uhrien välillä tunnu olevan mitään yhteyttä. Vai onko idea juuri siinä? Tappaako henkilö pelkästään tappamisen ilosta? Selvittämättömiä ja oudohkoja kuolemantapauksia tuntuu olevan nimittäin yllättävän paljon, kun asiaa aletaan tutkia tarkemmin.
Lapslien terveydentila tuntuu vain heikkenevän ja hänelle jää kaksi vaihtoehtoa: myöntää tappionsa tai kääntää harvinainen sairautensa voitokseen. Seuraa tilanne, jossa sairas jäljittää toista sairasta, Lapslie kirjaimellisesti haistaa ja vaistoaa murhaajan. Mukaan sotkeutuu myös muita osapuolille läheisiä ihmisiä ja takaa-ajo on hiljaista, mutta täynnä tiivistä jännitystä.
Dekkareiden ja jännäreiden ystäville kerrankin hieman erilainen makupala, jossa sairauksilla on oma tärkeä osansa. Tiivistä jännitystä ja epämiellyttävien sairauksien oireita on kuvattu herkullisen julmasti. Suosittelen kaikille piinaavasta jännityksestä, sairauksista sekä niiden aiheuttamista sivuoireista (ei sentään ehkä murhista…) kiinnostuneille — tämä on todenoloinen kuvaus siitä, mitä fyysinen sairaus saattaisi pahimmillaan saada aikaan. Jännäri, joka pitää intensiivisesti otteessaan!