Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Huippuunsa kehitetyn, tietokoneavusteisen deittipalvelu Edenin palvelut maksavat paljon, mutta asiakkaat ovat onnellisia. Kaikki alustavan testin läpäisseet ovat löytäneet itselleen mahdollisimman sopivan elämänkumppanin. Tämä siis ei ole mitään tavallista nettideittailua, Eden käyttää huipputeknologiaa, tekoälyyn pohjautuvaa ohjelmaa — ohjelmaa, jonka pitäisi olla erehtymätön. Lisäksi pariskunnat tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa oikeasti, eivät netissä. Mikään ei siis voi mennä vikaan, eihän?
Kuitenkin eräs niin sanotuista superpareista, joiden sopivuus toisilleen on huippuluokkaa, tekee kaksoisitsemurhan. Tämä on yhtiölle vakava isku ja jopa uhkaa sen olemassaoloa, varsinkin luotettavuutta, mikäli tämä tulisi julkiseksi. Asiaa tutkimaan palkataan entinen FBI:n agentti Christopher Lash, joka saakin melko laajat valtuudet ja huomaa kohta olevansa sotkeutunut palveluun myös henkilökohtaisella tasolla. Hän tarkastelee toimia eikä löydä huomautettavaa ainakaan heti, mutta sitten löydetään seuraava superpari myös kuolleena. Lisäksi Lashilla ilmenee ongelmia muun muassa raha-asioidensa, poliisin sekä lähes koko elämänhistoriansa kanssa. Tuntuu kuin joku muuttelisi hänen tietojaan…
Samaan aikaan Lashin entinen vihollinen, murhaaja, joka yritti tappaa myös hänet ja aiheutti elinikäisiä vammoja, on päässyt vapaaksi. Miksi – sitä ei osaa kukaan selittää. Ei vähiten hänet vapauttamaan joutunut tuomari. Vaaniiko murhaaja Lashia ja superpareja vai onko tekoäly oppinut liikaa? Voiko supertietokone alkaa toimia itsenäisesti? Kun Lash pääsee lopulta tapaamaan Edenin salamyhkäistä, erakoitunutta perustajaa ja keskustelemaan tämän kanssa, hän on entistä enemmän ihmeissään. Kaikki näyttää toimivan, mutta jossakin on jotakin outoa.
Kuoleman algoritmi on Lincoln Childiltä jälleen mainio jännäri, jossa pohditaan vakavastikin tekoälyn mahdollisuuksia ja erilaisia teknologian saavutuksia, myös niiden negatiivisia puolia. Voiko tekoäly oppia myös tuntemaan tai tunnistamaan vain inhimillisinä pidettyjä tunteita? Kirjan huipennus on toki traaginen ja aiheuttaa monenlaisia ikävyyksiä. Eniten kuitenkin itseäni koskettivat aivan viimeiset sivut – murhe on suorastaan käsinkoskelteltavaa.
Tarina liikkuu hyvin uskottavalla tasolla ja saa toivottavasti myös muut lukijat mukaansa. Itse luin tämän lähes herkeämättä loppuun. Suosittelen teknologiasta, tekoälystä sekä – yllättäen – ihmissuhteista niiden lomassa kiinnostuneille. Kaikkea ei välttämättä tarvitse ymmärtää, aina on olemassa intuitio ja tunteet. Child vie tämän kaiken jälleen aikaisemmin käsittelemättömälle tasolle.