Jos Kaari Utrio olisi versioinut neiti Marplea, se olisi tässä. Melkein. Utrio olisi kirjoittanut mukaan myös romantiikkaa ja Christie enemmän kimurantteja yksityiskohtia, mutta sävyt ovat samat.
Helsingin Ylioppilastalolla vietetään juhlaa Lönnrotin, Runebergin ja Snellmanin kunniaksi. Viinan voimin juhlinta äityy illan myötä hurjaksi. Naisia, tuolilla ratsastamista, ammuskelua… ja aamun koittaessa yksi juhlijoista löytyy kuolleena.
Murhaajaksi epäillään nuorta Johannes Caloniusta, joka on nähty ruumiin lähistöllä. Caloniuksen tomeran vanhapiikatädin ei auta kuin ryhtyä selvittelemään asioita puhdistaakseen perheensä maineen. Miljöön luovat 1870-luvun historiallinen Helsinki, sveko- ja fennomaanien ideologinen taisto ja yliopistomaailma.
Kovin kovaksikeitetty Kuolema ylioppilastalolla ei ole, mutta se jatkaa dekkareiden yhteiskunnallisten aiheiden käsittelyn perinnettä. Tarinassa kolutaan aikakauden hökkelikylät, rapistuviin huviloihin pesiytyneet bordellit ja vaivaistalot.
Kirja päätyi käteeni lähikirjastoni ammattitaitoisen kirjavinkkauksen kautta ja hyvin se upposikin dekkareista tuskin ollenkaan välittävään helsinkiläiseen. Kirjan säätkin sopivat hyvin myöhäissyksyyn. Jos tästä tykkää, kirjoja riittää sarjaksi asti.