Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Kikkaratukkaisen poliisin hän halusi kiertää kaukaa. Naisella oli liian tutkivat silmät ja ilme sellainen kuin hän olisi juuri oivaltanut jotain, jota ei aikonut kertoa kellekään. Naisen edessä alkoi tuntea itsensä paljastetuksi.”
Näin miettii yksi Kuolema rannalla -romaanin henkilöistä, mutta kukapa meistä lukijoista haluaisi kiertää kiharatukkaisen Krisse Elon kaukaa? Ainakin minulle hän on yksi ehdottomia suosikkejani kotimaisessa dekkarikirjallisuudessa.
Tällä kertaa Krisse nousee juuri sängyn pohjalta flunssan kourista ja palaa töihin toivoen, ettei mitään kovin kimuranttia olisi vastassa. Toisin kuitenkin käy – läheisen Tiilijärven rannalta on löydetty surmatun naisen ruumis. Ja löytäjänä jälleen kerran koiranulkoiluttaja – mihin joutuisivatkaan poliisit ilman tätä ihmisryhmää?
Tapauksen tutkimuksen tiimellyksessä saamme sitten myös seurata poliisiaseman Pepen ja Anna-Stiinan sekä tietysti myös tutkintasihteeri Riikan poukkoilevia rakkauselämiä. Ja kotopuolessa tapahtuu ikäviä, kun Krissen mies Aksu joutuu vaaralliseen onnettomuuteen. Joka tapauksessa Kristiinan bestis Samppa huolehtii asioista kuten aina ennenkin, laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia, ja Kasolan veljesten sahtikanisterin antimiakin nautitaan silloin tällöin.
Olihan tämä taas mukavaa luettavaa; jännitystä oli sopivasti, samoin värikkäitä henkilöitä. Suosittelen lämpimästi Kristiina Elo -sarjaa kaikille kotimaisen dekkarin ystäville, mikäli ei ole tullut jo kovin monta kertaa aikaisemmin sanottua.
