Marotin suvun nuoret miehet ovat kautta vuosisatojen saaneet aikanaan kukin luokseen oudon vieraan. Miehen, joka kertoo olevansa Jehan Marot. Kuolematon aikojen takaa. Hän houkuttelee nuoria mukaansa lupauksilla voimasta ja ikuisesta elämästä. Lahjaa seuraa kuitenkin kirous, joka vainoaa samoja suvun miehiä läpi historian tapahtumien. Varjoissa sukua ja Marotia seuraa vielä jokin paljon jopa ihmiskuntaa vanhempi paha, jolle nämä kaikki ihmiset ovat vain pelinappuloita – vai ovatko edes sitäkään…
Kerronta kulkee mielekkäästi historian eri aikakausien ja yleensä tärkeiden tapahtumien ohessa niin, että ajankohdan voi melko helposti mieltää. Kauhukertomuksena tai oikeastaan pienoisromaanina tämä toimii hyvin, goottilaistyyppinen kerronta ja mielenkiintoinen kirjailijan itse tekemä kuvitus korostavat tunnelmaa.
Erittäin mielellään tätä olisi lukenut enemmän eli hiukan enemmän syvyyttä tähän olisi kaivannut, vaikka tämä toimii tällaisenaankin melko hyvin. Loppu jäi hiukan roikkumaan eli jatkoakin olisi saanut olla… tai ainakin hieman selvennystä. Tosin myöhemmin huomasin toisaalla, että Lucilla Lin itse kertoo tarinoiden olevan novelleja, jota ei kyllä varsinaisesti kerrota kirjan alussa. Olisi ehkä ollut tarpeen mainita asiasta, koska muuten tätä lukee kuin pienoisromaania ainakin.
Uuden kustantamon linjaan tämä sopii oikein hyvin ja tuo siihen monipuolisuutta. Kauhua ei koskaan julkaista liikaa ja varsinkin tälle lajityypille on taattu lukijakuntansa eli suosittelen pimeisiin syysiltoihin.
Kuoriaiskirjat-kustantamon kirjat ovat muuten juuri sopivan kokoisia vaikka kuljettaa mukana laukussa matkalukemisena – noin vinkiksi.