Linnet Ridgeway on nuori, kaunis ja satumaisen rikas. Lisäksi hän on tottunut saamaan kaiken haluamansa – oli sitten kyse vanhasta kartanosta tai ystävättären sulhasesta tai häämatkasta Niilille. Samaan laivaan pakkautuu sangen sekalainen seurakunta oikuttelevista vanhoista neideistä kommunismiin taipuvaisiin lordeihin. Ja kuinka ollakaan: lomamatkalla on myös kuuluisa salapoliisi Hercule Poirot.
Poirot’n ilmestyminen näyttämölle yleensä tarkoittaa, että rauhallinen idylli särkyy pikapuoliin. (Miten ihmeessä mestarisalapoliisi osuukin aina paikalle, kun hämärähommia on teoillaan? Sama vanha virsi pätee myös Sherlock Holmesiin: aina lähellä, kun murhataan!) Ja eipä jokilaivaristeily Niiliä pitkin ole poikkeus, kuten Kuolema Niilillä jo otsikossaan antaa ymmärtää. Ei, yhtä kuolemaa seuraa toinen ja vielä kolmaskin, ennen kuin Poirot viimein on valmis käräyttämään kriminaalin. Siinä sivussa hän toki huomaa yhtä ja toista myös monista muista matkustajista.
Agatha Christien Kuolema Niilillä on tunnetuimpia salapoliisiromaaneja. Se on moneen kertaan myös filmattu ja dramatisoitu, ja onpa teos taipunut jopa videopeliksikin. Juonenkäänteissä Christie todella osaa yllättää. Ovela rikos onnistuisi täydellisesti, ellei Poirot pettämättömillä älynlahjoillaan onnistuisi kääntämään merkityksettömän tuntuisia yksityiskohtia lähes uskomattomaksi ratkaisuksi, jonka ei pitänyt mitenkään olla mahdollinen. Vaikka kieleltään ja henkilöiltään Kuolema Niilillä jää vähän tylsäksi, on itse juoni ja sen pohjana oleva murhasuunnitelma sen verran nerokas, että kirjan suosio on helppo ymmärtää. Suosittelen kepeäksi kesädekkariksi!