Härkätaistelut olivat Hemingwaylle moraalinen harrastus, hän nautti niistä kaikin siemauksin, mutta mietti samalla, onko väärin innostua lajista, jossa tapetaan eläimiä. Hän pohtii kirjan sivuilla pitäisikö tuntua vastenmieliseltä, miksi hän itse niin pitää lajista sekä miten muut reagoivat härkätaisteluiden taiteelliseen raakuuteen.
Kirjailija voi näin ollen pyhittää harrastukselleen tai intohimolleen kokonaisen kirjan. Kuolema iltapäivällä tuo esille enemmän härkätaistelusta kuin mikään tietokirja. Harrastajan tieto ja intohimo lajia kohtaan höystettynä kirjailijan sanalliseen luovuuteen. Sekoitus luo tunnelman, jota ei ole helppo välittää. Samalla Espanja elää ja kaikuu vuosikymmenien takaisia henkiä, joita ei enää pääsisi kokemaan.
Hemingway ei päästä lukijaansa helpolla. Kuolema iltapäivällä on moraalinen kirja, jota lukiessa itsekin miettii, voiko kirjasta nauttia jos vastustaa itse aihetta.