Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Flavia de Lucella ei välttämättä ole edellisen murhajutun jälkeen mitään halua sekaantua kuolemaan tai muihinkaan epäonnisiin tapahtumiin. Mieluummin hän viettäisi päivänsä laboratoriossaan viehättävien myrkkyjen ja jännittävien kemiallisten kokeiden parissa. Ikävä kyllä, Bishop’s Laceyssa alkaa jälleen tapahtua.
Maankuulun nukketeatterin ohjaajan ja kuuluisan tuottajan auto tekee stopin keskellä kylää. Koska korjausta joudutaan odottamaan, päättää herra Porson avustajansa kanssa järjestää näytöksen. Paikaksi tarjotaan seurakuntataloa ja näytöstä odotetaankin innokkaasti. Tarjolla on upea esitys, joka kuitenkin loppuu dramaattisesti Rupert Porsonin kuolemaan. Flavia on tietysti ollut innokkaasti mukana koko ajan, osittain kuunnellen vahingossa aikuisten kertomaa, toisaalta jo kirkkoherran pyytämänä avustajana pienelle seurueelle.
Koska poliisi osoittautuu jälleen välinpitämättömäksi, eikä havaitse pieniäkään vihjeitä erinäisistä todisteista, on Flavian jälleen velvollisuudentuntoisesti sekä kieltämättä uteliaasti alettava tutkia murhaa. Sillä murha se oli, kaikesta huolimatta. Flavia saa tietoonsa peräti kummallisia asioita Porsonin avustajasta, eräästä saksalaisesta sotavangista sekä varsinkin kammottavaan tapaturmaan menehtyneen pojan äidistä. Hän huomaa ensimmäisenä myös outoja yhteensattumia, joista aikuiset eivät mitenkään voi olla tietoisia. Kummallista!
Flavia joutuu lopulta lähes kädestä pitäen selvittämään poliiseille, mitä todellisuudessa on tapahtunut jo kauan ennen tätä murhaa. Tutkintansa aikana Flavia saa onneksi runsaasti lisätietoja ihmisten välisistä omalaatuisista suhteista, joita myös todella suhteiksi kutsutaan. Nuoren neidin itsetunto ei ehkä säily aivan kolauksitta, koska hänen oletetaan edelleen olevan aivan lapsen tasolla.
Kuolema ei ole lasten leikkiä on mainio jatko Flavia de Lucesta kertovaan sarjaan. Itseäni viehättää kirjan aikakauden kuvaus sekä Flavian kyky huomata pieniä yksityiskohtia. Inhimillisen sarjasta tekee puolestaan se, että Flavia on kuitenkin perheen nuorin, hänen äitinsä on menehtynyt ja kyläläiset kohtelevat häntä yhtä rehellisesti kuin hän kohtelee muita. Ilmeisestikään nuori neiti ei viljele perienglantilaisia kohteliaisuuksia, vaan pyrkii olemaan mieluummin suora kuin kaunistelemaan tapahtumia tai sanomisiaan. Luonnon ja ympäristön kuvaus on viehättävää. Flavia on tässä toisessakin dekkarissa yhtä terävä kuin sarjan ensimmäisessä osassa.
Suosittelen edelleen lukijoille, joita rankka väkivalta ja nykyaikaan tai tulevaisuuteen sijoittuvat tarinat eivät niinkään kiinnosta. Miellyttävän erilainen tuulahdus kanadalaiselta kirjoittajalta.