Sophie Kinsella on kirjoittanut kymmenkunta Himoshoppaaja-romaania ja Becky Brandonin seuraan istahtaa kuin vanhan hyvän ystävän. Myös monien Kinsellan itsenäisten romaanien henkilöitä jää viimeisen sivun jälkeen ikävä ja heistä kuulisi mielellään uudemmankin kerran. Kuten tämä Effie Talbot, lämmin ja neuvokas, perhedynamiikan ristiriitojen keskellä hyvin samaistuttavakin hahmo.
Effien ja sisarusten lapsuudenkoti Greenoaks on myyty! Talo, joka on tulvillaan lapsuudenmuistoja ja onnellista perhe-elämää! Syyttävät sormet kohdistuvat isän uuteen ja ärsyttävään tyttöystävään Kristaan. Nyt Krista on järjestämässä ylellisiä jäähyväiskutsuja ja hänen kanssaan riitoihin joutunut Effie päättää jättää juhlat väliin – niin no, oliko häntä nyt varsinaisesti edes kutsuttukaan hyvästelemään lapsuudenkotiaan.
Talossa on kuitenkin jotakin Effielle niin rakasta, että se on haettava keinolla millä hyvänsä. Vaikka sitten kuokkavieraana, keplottelujen turvin ja kommellusten keskellä. Senhän arvaa, että ”kärpäsenä katossa” pääsee todistamaan yllättäviä salaisuuksia ja perheenjäsenistä paljastuu uusia puolia. Tunnekuohuja aiheuttaa myös nuoruudenrakkaus kutsuvieraiden joukossa. Effie joutuu ottamaan uutta näkökulmaa myös omaan menneisyyteensäkin.
Pitkän tauon jälkeen oli virkistävää palata jälleen Sophie Kinsellan hersyvän tekstin pariin. Kuokkavieraana kotona on lennokas tarina, ei ehkä yllätyksellinen, mutta ylitsepursuavan viihdyttävä. Ehdoton suositus Kinsella-faneille ja chick litin ystäville.