Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Millaista on elää maailmassa, jossa kyetään ennustamaan ihmisen elinikä päivän tarkkuudella heti tämän syntyessä? Tieto luonnollisesti myös tatuoidaan ihmisen otsaan kaikkien nähtäville. Ihmiset jaotellaankin kolmeen ryhmään: yli satavuotiaiksi eläviin metusalemeiksi, tavallisen eliniän saavuttaviksi perenniaaleiksi ja turhan varhain kuoleviksi päiväperhoiksi.
Kunnes kuolen -kirjan päähenkilö kuuluu tietysti tähän jälkimmäiseen ryhmään. Aanin kuolema koittaa 17-vuotiaana, eikä hänen anneta unohtaa tätä tietoa. Jotkut esimerkiksi kyseenalaistavat Aanin oikeutta käydä koulua – miksi tuhlata resursseja johonkin, joka kuolee kuitenkin pian? Syrjintä alkoi jo lapsena, kun muiden lasten ei anneta leikkiä Aanin kanssa.
Asetelma on mielenkiintoinen. Se on tietenkin otettava ajatusleikkinä, johon ei kannata paneutua sinänsä kovin syvällisesti – aihe herättää monia kysymyksiä, joihin tämä kirja ei ole kiinnostunut vastaamaan – mutta ajatuksia herättävänä kuolevaisuuden tutkiskelemisen keinona se on erinomainen. Sini Helminen on kirjoittanut tarinan säeromaanimuotoon ja on onnistunut luomaan hienosti jännitettä, kun Aanin elämän loppu alkaa lähestyä.
Kuolevaisuuden pohdituttaessa Kunnes kuolen tarjoaa aiheeseen mielenkiintoista näkökulmaa ja myös valonpilkahduksia: synkästä aiheestaan huolimatta kirja ei ole silkkaa tuomiopäivän julistusta. Aaninkin on mahdollista löytää elämässään valoa. Häntäkin hoidetaan, vaikka kuolinpäivään ei ole pitkä aika. Kunnes kuolen on mielenkiintoinen, lohdullinen kirja kuolemasta.
