Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mistä näitä pohjoismaisia dekkareita oikein tulee? Tuntuu siltä, että jokaisen kirjasesongin myötä meille dekkarinlukijoille esitellään aina uusia tekijöitä. Yksi sellainen on arkeologi Anna Lihammer, jonka esikoisteos Kun pimeys peittää maan on jopa valittu Ruotsin parhaaksi esikoisdekkariksi. Eikä ihan suotta olekaan, sillä tässä kirjassa on paljon hyviä aineksia.
Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1934 loppupuolelle. Natsit ovat ottaneet vallan Saksassa ja aatteen kaiut kuuluvat pohjoisessa Ruotsissakin, jossa on hyväksytty uusi tiukempi sterilisaatiolaki. Uppsalan yliopiston anatomian laitoksen kellarista löydetään eräänä aamuna ansioituneen tutkijan Gustaf Eklundin ruumis; Eklundin tutkimukset ovat keskittyneet mielisairauksien rakenteellisiin syihin ja periytymiseen, mutta nyt hänen oma kallonsa on porattu auki. Eikä hän tietenkään jää ainoaksi uhriksi. Asiaa rientää tutkimaan Tukholmasta asti komisario Carl Hell, joka on synkkä, koppava ja vähän ylimielinenkin. Carl ottaa vallankumouksellisesti avukseen poliisisisareksi tituleeratun Maria Gustavssonin, joka on aiemmissa tehtävissään ollut lähinnä naisten ja lasten apuna, olivat nämä sitten uhreja tai rikoksentekijöitä.
Kirjan juoni on ihan kohtalaisen yllätyksellinen ja kerrontatapa enimmäkseen tyylikäs, vaikka kirjailija ei pysty välttämään saarnaavaa sävyä ajan aatteista puhuessaan, mutta kaipa se on tässä tapauksessa itsestään selvää ja ymmärrettävää. Lihammer ei varsinaisesti mässäile veristen detaljien kuvauksella, vaikkei tämän kirjan kanssa tehnyt mieli kinkkuvoileipää haukatakaan.
Henkilöistä Carl on valitettavasti kovin kliseinen, mutta Maria sitten sitäkin raikkaampi: hän tulee köyhistä oloista, ja jo hotellin aamiaisbuffet tekee häneen lähtemättömän vaikutuksen. Maria ei tunne olevansa mitenkään kotonaan yliopistomaailman silmäätekevien kanssa, mutta toimii silti päämäärätietoisesti ja reippaasti. Näiden kahden päähenkilön lisäksi kirja esittelee vaikkapa saksanjuutalaisen kustantajan Henrik Meulerin ja hänen arkeologivaimonsa Elsen, jotka ovat oikein mielenkiintoisia, kun taas anatomian laitoksen korkeat herrat jäävät henkilöinä pakostikin vähän taka-alalle.
Kun pimeys peittää maan ei ehkä ollut maailman omaperäisin dekkari, mutta historiallisen lähestymistapansa ja koukuttavan juonensa takia joka tapauksessa jännittävää luettavaa.
