Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maria Jotuni (1880–1943) oli suomalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija, joka tunnetaan näytelmistään, novelleistaan ja 20 vuotta kuolemansa jälkeen julkaistusta romaanista Huojuva talo. Tähän kirjaan on koottu kokoelmat Kun on tunteet (Kirja, 1913) ja Tyttö ruusutarhassa ynnä muita novelleja (Otava, 1927). Kokoelman esipuheen on kirjoittanut Irmeli Niemi ja mukana on totuttuun tapaan aikalaisarvioita.
Jotunin novellien ytimessä on usein miesten ja naisten välinen valtapeli, sellaisella pienellä, aika arkisella tasolla. Se näkyy hienosti vaikkapa novellissa ”Kansantapa”, jossa naapurin Lois-Kaisa tulee kylään tekemään tikusta asiaa. Emäntä odottaa, että isäntä lähtisi tuvasta istua murjottamasta, jotta voisi keittää Kaisalle kahvit, mutta kun isäntä ei hievahdakaan, emäntä ja Kaisa lähtevät ulos porsaita katsomaan – ja hoitamaan afäärejä, sillä emäntä antaa Kaisalle voipytyn myytäväksi, jotta tämä voi ostaa kahvia ja sokeria ja emännälle huivin ja niin edelleen, eli tässä kehvelletään miehen selän takana minkä ehditään. Näin asiat hoituvat, kenenkään ei tarvitse pahoittaa mieltään. ”Se on kansan tapa aina Aatamista asti”, emäntä toteaa.
Paljon pohdiskellaan myös naimakauppoja. Kuka menee yhteen kenen kanssa, milloin ja miksi. ”Tahto Tuomainen”-novellissa rikas isäntä päätyy naimisiin torpparin tyttären kanssa, ”Kun on tunteet”-novellissa Viia on onnettomana naimisissa väärän miehen kanssa, ”kun on nuori, kun on tunteet”, ”Aappo”-novellissa lähetyspapin vierailu johtaa yllättävään kosintaan ja ”Jussi Petterin naiminen”-novellissa nuori mies ja vanhempi nainen saavat onnekkaasti toisensa.
”Onnellinen Heliina”-kirjenovellissa sisarukset kirjoittelevat toisilleen ja kaupunkiin lähtenyt Heliina kertoo maalle jääneelle siskolleen Hynttä-Karliinalle onnekkaasta naimakaupastaan.
Mutta mummon kissi pudotti kermapurkin ikkunalaudalta juuri kun minun piti luvata rakastaa Joosuaa myötäkäymisessä, ja purkki särkyi ja mummo sanoi sen tietävän onnettomuutta, mutta suutarin rouva onnea. Voi tietää onnellista onnettomuutta. No, mummo kuolikin.
Novellit ovat enimmäkseen aika lyhyitä. Jotuni ei liikoja jaarittele, vaan keskittyy olennaiseen. Monesti novellit perustuvat paljon vuoropuhelulle. Mukana on kaksikin novellia, joissa kuullaan puhelinkeskustelun toinen puoli, kelpo kokeiluja kumpikin. Novelleissa riittää sävyjä huvittavasta traagiseen. Tämä tuplakokoelma on helppo tapa tutustua suomalaisen novellin klassikkoon.
