Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Linda Olssonin Kun mustarastas laulaa on kaunis romaani kotiinsa eristäytyneestä Elisabethistä ja hänen kahdesta naapuristaan Eliaksesta ja Otosta.
”Minulla ei ole aavistustakaan, miltä hän näyttää. Tai onko hän nuori vai vanha. Tai miksi hän elää sillä tavoin kuin elää. Ei koskaan käy ulkona, ei koskaan sytytä valoja. Hän ei selvästikään halua mitään yhteyttä naapureihinsa, mutta syytä siihen en tiedä.”
Tarinan alku oli itselleni hieman hämmentävä. Lukijana haluat heti selvittää syyn, miksi Elisabeth on eristäytynyt kotiinsa, miksi hän ei halua näyttäytyä kenellekään? Tarinaan tulee vauhtia kun eräänä päivänä hän avaakin oven Eliakselle. Elisabethin toinen naapuri Otto omistaa paljon kirjoja. Nämä kolme naapurusta tutustuvat pikkuhiljaa kirjojen ja Oton laittaman ruoan ympärillä. Elisabethistä kuoriutuu uusia asioita, jotka Elias haluaa tallentaa tarinaksi paperille. Rakkaus kuuluu tietenkin kevääseen ja eipä siltä tässäkään kirjassa vältytä.
”Elisabeth veti muutaman kerran syvään henkeä. Hän ei halunnut tätä yhteyttä. Ei halunnut tulla muistutetuksi ulkopuolisesta todellisuudesta. Oli aivan tarpeeksi kamalaa saada postia kynnysmatolle. Hän oli kasannut kaiken keittiön työtasolle ja yritti olla ajattelematta niitä.”
Olsson kuvailee ympäristöä ja tapahtumia niin kauniin luontevasti, että lukiessa voi nähdä silmissään kaikki ne maisemat ja aistia tarinan tunnelman. Kun mustarastas laulaa on tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja siitä, kuinka elämä ei välttämättä aina mene niinkuin suunnittelit. Koko tarinasta voi aistia tiettyä rauhallisuutta ja tätä lukiessa halusikin vain keskittyä hiljaisuuteen. Tarinan loppu oli hieman tulkinnanvarainen. Itse jäin kaipaamaan jotain lisää.