Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Paljon kohua ja ennenaikaista porua synnyttänyt kirja on julkaistu. Pentti Sainion Kummolan kääntöpiirin julkaisua yritettiin estää vimmatusti, mutta oikeusjutuilla onnistuttiin vain herättämään kiinnostusta kirjaa kohtaan. Ilmainen julkisuus näkyy varmasti myyntiluvuissa. Mutta luetaan ja katsotaan, onko kirja synnyttämänsä kohun arvoinen.
Pentti Sainio keskittyy kirjassaan Kalervo Kummolan ja tämän lähipiirin toimintaan. Joukkoon mahtuu paljon urheiluvaikuttajia, epämääräisiä liikemiehiä ja liukkaita poliitikkoja. Kalervo Kummola on monessa mukana: hän toimii sekä Jääkiekkoliiton ylimpänä johtajana että myös Jääkiekkosäätiön hallituksessa. Sainio toteaakin: ”Kaikki ovat kytköksissä kaikkeen pienissä ja suurissa asioissa.” Sainion yritykset kytkeä Kummola Silvio Berlusconiin ja muihin pahamaineisiin, ulkomaalaisiin poliitikoihin ovat kuitenkin väkinäisiä. Kummolan kääntöpiiri sisältää kuvauksia lukuisista juonitteluista, joilla Kummola ja monet muut ovat nyhtäneet itselleen valtaa ja rahaa. Pikkurahoista ei ole kyse. Esimerkiksi jääkiekon MM-kisoissa kisojen lipputulot ovat verovapaata tuloa.
Sainio ei anna arvoa urheilujärjestöjen johtajistolle. ”Ainoa vaara korruptoituneille urheilujärjestöille on se, että johtopaikoille valitaan vahingossa rehellinen ja suoraselkäinen henkilö”, Sainio kirjoittaa. Rehellisistä ihmisistä onneksi on helppoa päästä eroon. Kiukkuinen Sainio piikittelee myös poliitikkoja, liikemiehiä ja erityisesti Eskoa Ahoa ja Harkimoita. Kirjan sivuilla kuvataan paljon rahankääntötemppuja, joilla Kummola ja lähipiiri ovat tienanneet. Sainion mukaan urheilupiireissä toimii systemaattinen hyvä veli -järjestelmä, pöytälaatikkofirmojen käyttö, poliitikkojen voitelu ja yleinen kieroilu. Sainion väitteet Veikkauksen toiminnasta ovat erityisen levottomuutta herättäviä. Harry Harkimon KHL-tempausta käydään tietysti läpi, ja siitä pyritään tekemään mahdollisimman pahaenteinen liittämällä se epämääräisen maineen omaaviin ihmisiin.
Pentti Sainion kirjaa on hankalaa luokitella. Sivuilta huokuu ilkeys ja kauna. Sainio ei kirjoita objektiivisesti, vaan nälvii ja näykkii Kummolaa ja muita urheiluvaikuttajia niin häijysti, että taustalla on selvästi jotain henkilökohtaista. Piikkejä riittää joka suuntaan. Kummolan kääntöpiiri on liian henkilökohtainen kirja ollakseen uskottava, ja Sainion kirjan lähteet jäävät liian usein arvoituksiksi. Toisaalta, jos edes murto-osa kirjassa esitellyistä vehkeilyistä pitää paikkansa, monella urheiluvaikuttajalla ja poliitikolla on selitettävää. Huijausten totuudellisuus toivottavasti selvitetään tulevaisuudessa muuallakin kuin Sainion kirjassa ja iltapäivälehdissä. Maan tapa -selitys ei enää kelpaa.