Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mevlut muuttaa isänsä luo Istanbuliin 12-vuotiaana vuonna 1969 ja alkaa myydä isänsä ja setänsä tavoin kadulla jogurttia ja bozaa (mietoa turkkilaista alkoholijuomaa). Parikymppisenä serkkunsa häissä Mevlut kohtaa serkun morsiamen pikkusiskon silmät ja hänen kohtalonsa sinetöityy. Haltioitunut Mevlut lähettää valitulleen seuraavien vuosien mittaan nipun kiihkeitä kirjeitä, mutta asiassa on yksi ongelma: sisaruksia on kaksi. Kummalle tytöistä kirjeet ovatkaan oikeasti osoitettu? Kuka rakastaa ja ketä? Alkaa yli kolmen vuosikymmenen mittainen sekaannusten ja selittelyjen sarja!
Oikeastaan Orhan Pamukin Kummallinen mieleni ei kerro tästä kahden suvun välisestä sotkusta, vaan pääosan koko romaanissa varastaa Istanbulin kehittyvä ja räjähdysmäisesti kasvava kaupunki. Keskellä suuria yhteiskunnallisia muutoksia on tavallinen kadunmies, nipin napin toimeen tuleva hyväuskoinen kulkukauppias, joka edustaa jotain vanhaa ja väistyvää. Uuden megametropolin hektinen syke on kiltille Mevlutille liikaa, ei hän pysy kyydissä. Pamuk kuvaa hienosti turkkilaista kulttuuria ja traditioita ja sitä, kuinka tiiviisti pakkautuneessa suurkaupungissa koetetaan tulla toimeen paremmin kuin kaukana maaseudulla. Poliittiset mullistukset ja jännitteet Pamuk kertoo kadunmiehen tasolta. Suurkaupunki elää, kehittyy, muuttuu jatkuvasti.
Kummallinen mieleni on Pamukille tyypillinen tiiliskiviromaani, jossa tapahtumia ja henkilöitä on niin valtava määrä, että lukijaakin välillä hengästyttää. Kiitoksia kirjan lopun henkilöhakemistolle ja kronologialle, jossa kirjan tapahtumat limitetään oikeisiin historiallisiin faktoihin! Kuitenkaan Kummallista mieltäni ei ole ollenkaan raskasta lukea. Ei, sillä Pamukin tyyli on ajoittaisista tekstivyöryistä huolimatta pääosin sangen kepeää, lämpöisen huumorin silaamaa. Orhan Pamuk onnistuu hienosti näyttämään yhden nurkan siitä, miten Istanbulista on kasvanut yksi koko maailman suurimmista kaupungeista. Suosittelen!
