Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Yritän välttää lukemasta tekstejä tai muiden arvosteluja kirjoista, jotka ovat itselläni vielä luennan alla. En kuitenkaan voinut viime keväänä välttyä huomaamasta, miten positiivisen vastaanoton Anni Kytömäen esikoisteos Kultarinta mediassa sai. En silti tiennyt, mikä minua odottaa, kun tartuin kesälomallani 640-sivuiseen järkäleeseen.
Ensimmäiset sata sivua kummastelin ja ihmettelin sitä, mistä teoksessa oikein on kyse. Seuraavat sata sivua imaisivat kuitenkin niin mukaansa, ettei kirjan keskeyttäminen käynyt edes mielessä. Toki pitkään teokseen mahtuu tempovaihteluja ja suvantovaiheita, mutta Kytömäki pitää hienosti langat käsissään ja saattaa tarinansa huolella loppuun asti.
Tarina jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa tapahtuu 1900-luvun alkuvuosina ja kertoo Erikin lapsuudesta rikkaan metsänomistajan ainoana poikana. Siinä, missä Erikin isä näkee metsät rahana, Erik haluaa suojella koskemattomia maita. Yksinäisen lapsuuden elävä Erik pakenee metsiin ja kokee olevansa siellä enemmän kotonaan kuin kotikartanossa. Hänestä tuleekin isona biologi ja metsänhoitaja. Elämä muuttuu kansalaissodan seurauksena, ja lyhyen onnenajan jälkeen syntyy tytär Malla. Äidin hoitaessa tuberkuloosiaan sairaalassa – tämä oli muuten kolmas tänä vuonna lukemani kirja, joka käsittelee jollain tavalla keuhkotautia – Erik opettaa tyttärelleen metsästä kaiken.
Kirjan toinen osa kertoo Mallan kasvuvuosista sijaisperheessä. Hänkin pakenee metsiin ja muuttuu hiljaiseksi tarkkailijaksi. Kansalaissodan varjo heittyy niin Mallan kuin Erikinkin elämään, vaikka isomman sodan kaiut ovat jo kuultavissa. Kytömäki kirjoittaa sivuun vetäytyjistä ja rohkeista oman tiensä kulkijoista, jotka etsivät omaa tietään väkijoukkojen ulkopuolella. Kirja vilisee myös sympaattisia sivuhahmoja, jotka kuitenkin kaikki kiertyvät loogisesti yhteen.
Teosta voi suositella kaikille suomalaisista metsistä ja muutenkin luonnosta pitäville. Kytömäki kirjaa tarkkaan luonnon ilmiöt, äänet ja vaihtuvat vuodenajat. Onpa eräs tarinan hahmo jopa karhu! Pidin paljon siitä, miten historian tapahtumat nivoutuvat tarinan taustalle ja miten tarkkaan erilaisia aikalaisilmiöitä on kuvattu. Myös vanhoilla kansanuskomuksilla on oma sijansa tarinassa. Kytömäki kertoo ihmisistä, mutta pääosassa on lopulta metsä: upottavat suomättäät, aamu-usva, puolukanvarvut ja punarinnan laulu.
