Kultarikko päättää Enni Mustosen Pohjatuulen tarinoita -trilogian.
Edellisestä osasta on taas menty ajassa vuosia eteenpäin ja kirjassa eletään 1980- ja 1990-lukujen vaihdetta. Päähenkilö sveitsiläis-suomalainen Heidi on työharjoittelijana hotellissa Hongkongissa. Sieltä tulee lähtö Suomen Lappiin hoitamaan isoäitiä, joka parantelee itseään kolarissa saaduista vammoista.
Pääosa kirjasta tapahtuu lomakylässä, jonka omistavat Heidin isoäidin ystävä ja tämän lapsenlapsi Arttu. Sinne on rakennettu uutta hotellia, mutta liiketoiminta ei tunnu sujuvan kunnolla. Samalla Heidi tutustuu Suomeen ja sukujuuriinsa. Romantiikaltakaan ei kirjassa vältytä, mutta sehän on normaalia viihdekirjoissa.
Olin jo ehtinyt unohtaa suurimman osan siitä, mitä sarjan edellisissä osissa tapahtui. Toisaalta sillä ei kuitenkaan ole erityisesti väliä, koska kirjat ovat itsenäisiä kokonaisuuksia ja edelliseen nähden niiden välillä on ajallisesti aina sukupolven verran eroa. Alussa oleva henkilöluettelo lyhyine taustaselvityksineen on hyödyllinen lisä kirjaan – riippumatta siitä onko lukenut aikaisempia osia vai ei.
Tämä sarja taitaa olla suosikkini Enni Mustosen historiallisista kirjasarjoista. Toisaalta tämä teos on hyvä päätös sarjalle, toisaalta taas olisin halunnut sille vielä jatkoa. Tapahtumapaikkana Lappi on täältä Etelä-Suomesta katsottuna ihanan eksoottinen. Pidin myös siitä, että romanttiset juonenkäänteet eivät olleet pääosassa, koska matkailubisnes on aihepiirinä kiinnostava.