Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Epookkikomedia Kultaportin kaunottaret seuraa 1870-luvun Turun seurapiirielämää ja aikakauden käytöstapojen huvittaviakin kiemuroita, sillä mikäpä voisi olla vaarallisempi elämänvaihe nuorelle neidolle kuin seurapiireihin astuminen. Tanssiaiskauden kiihkeissä pyörteissä on helppo sortua väärään mieheen, tai pilata naimamahdollisuutensa jo alkuunsa pohdiskelemalla mielettömiä naisten oikeudesta osallistua yliopisto-opetukseen, tai peräti oman elantonsa ansaitsemiseen!
Romaanin keskiössä on kolme nuorta naista, jotka päätyvät komean kreivin Gyllenfredin Kultaportin taloon valmistautuakseen debyyttiinsä Turun seurapiireissä. Huolellinen valmistautuminen vaatii niin debytanttikurssin läpikäymistä Fredrika Runebergin modernien ajatusten johdolla kuin muodinkin seuraamista. Luvassa on siis tanssiaispukuja, mantelinmakuisia herkkuja ja skandaalinomaista kevytkenkäisyyttä varastettujen suudelmien muodossa.
Lukija ajattelee tässä vaiheessa, että kirjahan kuulostaa ihan hömpältä, ja lukija on johtopäätöksessään aivan oikeassa. Kirjan selkeänä esikuvana ovat Jane Austenin ja Kaari Utrion kirjat, mutta sääty- ja ajankuvan käsittely jää Sara Medbergin kirjassa huomattavasti esikuviaan pinnallisemmalle tasolle. Ei niinkään sen vuoksi etteikö Medberg osaisi historiaansa, vaan kirjan sävy on vain niin hattaran kevyt, että hahmojen asuttama maailma ei enää tunnu todelliselta, vaan jonkinlaiselta parodiselta kulissilta.
Kepeys toimii silti varsin hyvin noin kaksi kolmasosaa kirjasta, kunnes käy selväksi, että hahmoihin ei tule sen kummempaa syvyyttä ja juoni suuntaa täsmälleen sinne, minne lukija kuvitteleekin sen menevän. Itse ajattelen niin, että juoni voi olla hömppää, jos hahmot ovat kuitenkin mielenkiintoisia, tai päinvastoin; hahmot voivat olla tylsiä, jos romaanin juoni ja maailma toimivat. Tässä tapauksessa sekä juoni että hahmot jäävät valitettavan ohuiksi.
Syy miksi tämä arvostelu kuitenkin päätyi Kirjavinkkeihin eikä mappi ö:hön johtuu siitä, että Sara Medberg on varsin sujuva kirjoittaja. Samaan tapaan kuin kesän popcorn-leffan voi kriitikkona tuomita, mutta silti nauttia puhtaana viihteenä, niin kyllä Kultapostin kaunottarissakin on jotain viattoman hauskaa. Hyväntuulinen romaani on kuin vitamiiniruiske pahan päivän varalle.
Kirja ei varmasti toimi kaikille, mutta jos romantiikannälkäisenä kaipaa vaahtokarkkia isompien aterioiden välillä, niin Kultaportin kaunottaret on varsin hyvä vaihtoehto siihen.