Moni enemmän aikuisille teemoiltaan sopiva fantasia on onnettomasti löytänyt itsensä lastenkirjojen osastolta. Tässä on fantasiakirja, joka oikeutetusti kuuluisi sinne (Kultainen kompassi voitti Guardian Children’s Literature Awardin vuonna 1996), mutta löytyy tietenkin ainakin kirjastossa sieltä, minne se päällisin puolin kuuluu. Fantasiakirjojen tai niiksi määriteltyjen kirjojen sijainnista voisi varmasti keskustella pitkäänkin.
Kultainen kompassi on ensimmäinen osa Pullmanin Universumien tomu -trilogiasta, jonka hän on kirjoittanut Miltonin Paradise Lost -runoelman innoittamana. Universumien tomua on innostuksissaan menty vertaamaan jopa Taruun sormusten herrasta. Tarinassa onkin omaperäisiä elementtejä, kuten daimonit (jokaisen ihmisen eläinhahmoiset henkiseuralaiset, jotka heijastavat ihmispuoliskonsa tunteita), höyryteknologia, jääkarhukansa ja lentävät noidat, joilla on suomalaiset nimet.
Juonikaan ei ole aivan huono, vaan vähintäänkin perustasoinen. Kaiken kaikkiaan kirjan täytyy olla hyvä, sillä sain sen luettua läpi huolimatta inhostani omasta mielestäni ärsyttävästi kuvattua lapsipäähenkilöä kohtaan. En näe syytä, miksi joku muu ei voisi kirjasta täysin sydämin nauttia.
Toisen näkökulman antaa Mikon kirjavinkki koko Universumien tomu -sarjasta.