Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Suomenruotsalaiseen kulttuuriperheeseen syntynyt Henrik Tikkanen (1924-1984) eli värikkään taiteilijaelämän. Hänen isänsä oli olympiamitalisti ja arkkitehti, isänisä puolestaan taidehistorian professori. Kolme vanhempaa veljeä isän edellisestä avioliitosta täydensivät epätasapainoisen kulosaarelaisperheen. Sodan kokeneesta lahjakkaasta pojasta sukeutui vähitellen kulttuurin moniottelija, joka toimi niin Hufvudstadsbladetin kuin Helsingin Sanomienkin pakinoitsijana ja pilapiirtäjänä. Lisäksi hän loihti suunnattomat määrät aforismeja, piirsi, maalasi ja kirjoitti – romaaneja, näytelmiä, matkakertomuksia. Lähes mitä tahansa. Ja lisäksi Henrik Tikkanen ryyppäsi. Ja rakasti.
Tikkasen 1970-luvun puolen välin paikkeilla aloittama Osoitesarja on raadollinen ja rehellinen, erittäin subjektiivinen kokonaisnäkemys yhden ihmisen elämästä ja vaikuttimista. Sarjan ensimmäinen osa Kulosaarentie 8 keskittyy Tikkasen lapsuudenkokemuksiin ja nuoruusvuosiin. Samalla tutustutaan hänen perheeseensä, jonka tärkeimmät palaset olivat isä ja äidinpuoleiset isovanhemmat. Tikkanen joutuu myös jatkosodan rintamalle yhdessä veljiensä kanssa, ja vaikka hän palaa pääosin ehjänä takasin (parikymmentä vuotta vaivaavaa vatsahaavaa lukuunottamatta), muuttuu moni asia. Sota ei surmaa perheenjäseniä, he tekevät sen itse.
Sodanjälkeisistä kokemuksista ja ensimmäisestä avioliitosta kertova Majavatie 11 jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi. Yhä tärkeämmäksi nousee alkoholi. Tikkanen kertoo varsin avoimesti alkoholismistaan, lähes kepeään sävyyn hän kertoo juovansa pullon konjakkia päivässä – pullon pohjalle kun ei koskaan saanut jäädä mitään. Naisseikkailut ovat toinen tärkeä teema lähes perverssin seksihalun ohjaamalle Tikkaselle. Mutta kaikki muuttuu, kun hän kohtaa viimein elämänsä rakkauden, Märtan. Vai muuttuuko? Mariankatu 26 kertoo Tikkasten lähes mielipuolisesta rakkaustarinasta ja siitä, kuinka Henrik kaikesta huolimatta kuitenkin ratsastaa kohti tuhoa.
Henrik Tikkasen tekstiä on nautinto lukea. Se on viiltävän tarkkaa sosiaalista analyysiä. Tikkasella oli hyvä ironian ja sarkasmin taju. Joskus hänen paljastuksensa tuntuvat menevän jo vähän turhan tarkoiksi, mutta ilman nolojen tilanteiden tunnustamista ei rehellisyyttäkään voi olla. Kotimaisen kulttuurielämän kuvauksena Osoitesarja on kiinnostavaa luettavaa. Ymmärränpä jälleen hieman enemmän suomenruotsalaisia. Tai ehkä en. Mitäpä siitä. Hyvä kirja, suosittelen.
