Tolkienin nimen näkeminen uutuuskirjalistassa on aina hieman hämmentävä kokemus minulle. Kuinka monta teosta 1970-luvulla kuolleen kirjailijan pöytälaatikosta voidaankaan kaivaa. Tällä kertaa kirjan tekee erityisen mielenkiintoiseksi sen Suomi-yhteys.
Kullervon tarina on Taru sormusten herrasta -kirjailijan varhaisimpia kirjoituksia. Alle 40 sivun tarina, jonka yhteyteen on lisätty luonnoksia juonesta, taustoja Tolkienin tutustumisesta Kalevalaan ja toimittaja Verlyn Fliegerin mietteitä.
Kalervo, Kullervon isä, ajautui veljensä Untamon kanssa riitoihin. Heillä oli kiistaa vierekkäisistä maista ja riita lähti käsistä. Untamo osasi pimeitä loitsuja ja surmasi veljensä. Näin orvoksi joutunut Kullervo ja tämän kaksoissisar Wanona päätyivät osaksi Untamon taloutta. Untamo toivoi näistä hyviä apulaisia, mutta Kullervo ei kyennyt päästämään irti kostostaan.
Tekstinä Kullervon tarina ei ole kamalan vetovoimainen. Tolkien ei ole sitä kirjoittaessaan vielä myöhäisempien aikojen tasoinen tarinankertoja. Teksti myös tuntuu keskeneräiseltä ja hätäiseltä. Se jollain tavalla tuntuu liikuttavan juonta mekaanisesti.
Kirja ei ole täysin vailla ansioita. Se tarjoaa mielenkiintoisen ikkunan Tolkienin varhaiseen luovaan työskentelyyn. Kirjaa voi suositella kirjallisuustutkimusta harrastaville. Ne lukijat, jotka odottavat tarinalta jotain Taru sormusten herrasta tai Hobitin kaltaista fantasiaseikkailua pettyvät. Puolestaan ne, jotka ovat aidosti kiinnostuneita Tolkienin tavasta kirjoittaa riemastuvat.