Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Se oli tauti – tuo intohimo politiikkaan, massojen mobilisointiin, ikään kuin ihmiset olisivat hiekanjyväsiä, jotka oli helppo kaapia kokoon ja kasvattaa torniksi – se oli kuolemantauti.” Mutta silti: ”Vallankumouksesta haaveileva sielu ei koskaan ole yksin.”
21. maaliskuuta 1979, kevätpäiväntasaus, Kurajoen kaupunki, Kiinan kansantasavalta. Shan Gu, 28-vuotias paatunut vastavallankumouksellinen, kuolemaantuomittu, teloitetaan. Kansanjoukot kerääntyvät Stadionille seuraamaan merkittävää tapahtumaa asiansa puolesta kuolevan nuoren naisen vanhempien käpertyessä tukahdutettuihin tunnontuskiinsa. Demokraattisten periaatteiden mukaisesti ketään ei saa rangaista mielipiteidensä vuoksi, mutta siitäkin huolimatta turvalliset keskustelunaiheet ovat Kurajoen kaupungissa nyt tavallistakin rajallisemmat – vastavallankumouksellista toimintaa puolustavista kannanotoista puhumattakaan. Pinnan alla kuitenkin kuohuu – ja lopulta tuo kuohunta purkautuu.
Yiyun Lin toinen suomennettu teos, hänen esikoisromaaninsa, pureutuu sitä seuranneen, ensiksi suomennetun novellikokoelma Kultapoika, smaragdityttö, tavoin sangen syvälle kiinalaiseen mielenmaisemaan. Sitä lukiessa tulee usein ajateltua, kuinka pitkälle heidän käytöksensä, joka ulkopuolisen silmiin usein kuvastuu tunteettomana julmuutena lähimmäistään kohtaan, onkaan jatkumoa vuosituhantisista perinteistä; perheen ja suvun sekä maineen säilyttämisen merkityksestä yksilön elämässä, kunnioituksesta valtion hierarkista valtaa kohtaan. Voikin toki olla, että vallankumouksesta haaveileva sielu saa aina kumppanin, mutta sen lopulta toteuttava tuskin koskaan. Kuten sanottu, pinnan alla kuohuu.
Teoksen ehdoton kerronnallinen hienous on mielestäni se tapa, jolla kirjailija punoo henkilöhahmojensa erilliset tarinat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Niin rampa tyttö, ikääntynyt kerjäläispariskunta, uutisankkuri, maalta vastikään kaupunkiin muuttanut poika kuin haudankaivajakin löytävät tarinassa tärkeän paikkansa sen lopputuloksen kannalta. Pienet purot kasvavat suureksi, yhden ihmisen kuolema koko kaupungin kokoiseksi.
Ehdottoman suositeltava teos.
