Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Näin YLE:n esittämän dokumenttisarjan suosikkikirjailijastani Jack Londonista, nimeltä Historia: Jack Londonin tarina: Seikkailijasta maailmankuuluksi kirjailijaksi, josta sain paljon uusia lukuvinkkejä, kuten tämän vuonna 1907 julkaistun kirjan Kulkurielämää. Kyseinen teos on omaelämäkerrallinen kertomus Londonin kokemuksista kulkurina.
Kirja ei selitä, miksi London oli kulkuri, mutta jos on nähnyt edellä mainitun dokumenttisarjan, tietää, että siihen liittyi populistipoliitikon epäonnistunut ”työttömien marssi”, johon London oli osallistumassa. Poliitikko pidätettiin Washingtonissa ja keskellä Yhdysvaltoja marssivat työttömät hajaantuivat. London ei viitsinyt hakea töitä, kun niitä ei ollut, joten hän päätti lähteä matkustaa pummina halki maansa. Näin Londonista sitten tuli kulkuri, joka kirjoitti kokemuksistaan tämän kirjan.
Kiinnostavinta tässä kirjassa on 1900-luvun alun USA:n köyhälistön aikalaiskuvaus. 1900-luvun alun USA oli karu maailma, missä pimeät kujat olivat väkivaltaisten nuorisojengien hallitsemia ja töitä oli tarjolla vain epävirallisten keikkojen muodossa. Kuitenkin Londonilla oli suuri seikkailunhalu, joka ajoi hänet kiertämään vaaroista huolimatta USA:n ja ylittämään Kalliovuoret. Joskus päivän ainoa ateria oli lasi viskiä.
Londonin kuvailu on elävää ja tunteikasta. Hän ei keskity niinkään ympäristön kuvaukseen, vaan hänen tapaamiensa ihmisten ja kulkureitten alakulttuuriin. Kirjasta opit kulkureiden graffitikoodeja ja miten valita oikeanlainen junan rahtivaunu, jossa voi matkustaa pummina. Kuulet myös kertomuksia heidän ”edellisistä” elämistään.
Parhainta onkin Londonin oma kerronta, joka on täynnä sarkastisuutta ja innokasta ja ihmettelevää kuvausta. En ole varma, oliko sarkasmi tarkoituksellista vai aikakauden kerrontatyylin tahaton sivuvaikutus, mutta nauroin välillä ääneen tapaan, jolla kirjailija kuvasi ikäviä tapahtumia. Sen sijaan, että London kuvaisi joitain asioita suoraan, hän käytti joko kiertoilmaisuja, sivistyssanoja tai kulkureiden slangia sekaisin, jolloin syntyi absurdeja sanaleikkejä.
Kirjan mukaan monet kehottivat Londonia ja muita kulkureita hankkimaan töitä. Kunnon töitä ei kuitenkaan ollut, vaan vain satunnaisia, epävirallisia keikkatöitä. Londonia kuitenkaan ei loppujen lopuksi kiinnostanut työnteko, vaan kirjaimellinen vapaamatkustus. Hän välillä otti tai tarjosi itsensä keikkatöihin vain, jotta saisi tarpeeksi rahaa syödäkseen. Muuten kirjailija yritti saada ilmaisen aterian manipuloimalla ihmisiä.
Tästä alkaakin pitkä kuvaus kulkureiden profilointi- ja kertomuskyvyistä. Kun koputtaa jonkun kodin oveen, on vain muutama sekunti aikaa arvioida oven avaaja ja keksittävä tälle räätälöity tarina, joka varmistaa ilmaisen lämpimän aterian. Ymmärrettävästi ihmisillä oli äärimmäisen vihamielinen asenne kulkureita kohtaan, erityisesti miehillä ja poliiseilla. Monet kerrat London joutui poliisien, rautatieyhtiöiden vartijoiden tai muiden pummien pahoinpitelemäksi.
Jack Londonin Kulkurielämää on taattua London-laatua. Vaikka tässä kirjassa ei ole yhtä painavaa machonietzscheläisyyttä kuin hänen muissa kirjoissaan, tässä on yhä sellaista renttumaista miehekkyyttä, jossa seikkaillaan nollabudjetilla pitkien suurta maata. Tätä kirjaa voisikin melkein pitää Mad Venturesin tyylisten kertomusten esiasteena, jossa eksoottisten katuruokien sijaan on syötävänä vain pala leipää ja lasillinen viskiä. Kuitenkin tunnelma matkailun osalta on sama.