Reilut viisitoista vuotta sitten julkaistiin Eragon, Cristopher Paolinin Perillinen-fantasiakirjasarjan ensimmäinen osa. Sarja saavutti suuren suosion; se oli samaan aikaan mieletön myyntimenestys, sitä käännettiin ympäri maailmaa ja se sai elokuvasopimuksen. Kaikesta menestyksestä teki erityisen huomattavaa, että Paolini oli sarjan aloittaessaan vasta 15-vuotias.
Tämän jälkeen kuitenkin tuli pitkä tauko, jonka Kulkuri, noita ja lohikäärme vihdoin katkaisee. Rehellisyyden nimissä minä en ollut sarjan suurimpia faneja. Kenties kirjoittajan ikä näkyi teosten epäkypsyytenä, vaikkakin se teki teoksista samalla aitoja.
Kulkuri, noita ja lohikäärme sisältää kolme novellia, jotka sijoittuvat ajallisesti Perillis-sarjan jälkeen. Alkuperäisen päähenkilön Eragonin elämä toimii novellien kehyskertomuksena. Sisällöltään kolme tarinaa ovat kohtuullisen yksinkertaisia. Yksi näistä esittelee mystisen hahmon, joka osaa käyttää taikuutta eri tavalla kuin muut, toinen kurkistaa Angelan hahmoon ja selittää sarjan maailmaa ja kolmas avaa urgalien, Paolinin luoman humanoidikansan, tarinaa.
Kirjoittajana Paolini on muuttunut sulavammaksi. Tästä huolimatta hänen kirjoitustyylinsä on tunnistettavissa. Tuttujen kirjailijoiden uusien teosten pariin palaaminen on mielenkiintoinen kokemus. Se on kuin vuosien tauon jälkeen vaihtaisi kuulumisia tuttavan kanssa. Pelkästään sen kokemuksen takia tämä novellikokoelma on lukemisen arvoinen Perillinen-sarjan parissa kasvaneille.