Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Rachel Cusk ei ole mikään helppo kirjailija, ja jotenkin tuntuu hirmuisen vaikealta kirjoittaa muutamilla sanoilla, mistä hänen romaanissaan Kulkue lopulta on kyse. Ymmärsinkö paljoa, ehken ainakaan kaikkea, mutta jotenkin koen jälleen ylevöityneeni ja sivistyneeni älykkäässä seurassa. Vähän sama kuin Paul Austeria tai W. G. Sebaldia lukiessani. Ja tämä on hyvä tunne. Pidetään siitä kiinni.
Kulkueessa on kyse taiteesta ja taiteilijuudesta. Taiteilija G:n näyttelyn avajaiset keskeytyvät, kun tuntematon mies tekee tilaisuudessa itsemurhan. Tätä tekoa pohditaan ystäväseurueen kesken hieman myöhemmin ravintolassa. Samalla kyse on nimeämättömän kirjoittaja-minän suhteesta äitiinsä ja ylipäänsä erityisesti naistaiteilijoiden suhteesta vanhemmuuteen, omiin lapsiinsa tai omiin vanhempiinsa. Väkivalta tai sen uhka, fyysisenä ja henkisenä, tuntuu lähellä. Rachel Cusk kirjoittaa useasta G-nimisestä taiteilijasta – kuvataiteilijoita, elokuvantekijöitä, menestyneitä, itseään etsiviä – ja jokaisen taiteilijan kohdalle hän limittää kertojaminänsä pohdiskelevaa proosaa.
Parinsadan sivun mittaansa nähden Kulkueessa on siis melko paljon sulateltavaa. Rachel Cusk ennemminkin vihjaa kuin kertoo suoraan. Lukijan on oltava tarkkana. Irrallisilta tuntuvat tekstikatkelmat alkavat löytää muotonsa, ja kirjoittaahan Cusk tosiaan osaa. Punaiseksi langaksi nousee naiseuden ja taiteilijuuden yhdistäminen, monista ristikkäisistä näkökulmista tarkasteltuna. Kannattaa lukea!
