Olen lukenut runsaasti naantalilaisen Pirkko Arhipan dekkareita – viime vuosina ovat ilmestyneet Kihlaava kuolema (2012), Tii taa Taneli (2013) ja Parhain sä oot (2014) – ja vanhat tutut ajatukset valtasivat minut jälleen, sillä murharouvan uusin teos Kulki kuolema puistotietä muistuttaa peruspiirteiltään kovasti edeltäjiään.
Tällä kertaa komisario Varpu Ahava ja hänen nuori työtoverinsa Tiia Vuoristo ovat päättäneet lähteä yhdessä lomamatkalle Las Palmasiin. Reissu sujuu kyllä mukavassa yhteisymmärryksessä, mutta Varpu ei pysty jättämään työasioita taakseen, vaan miettii ratkaisemattomaksi jäänyttä varakkaan naantalilaisen liikemiehen Arto Tuomiston murhaa. Ja jo lentokoneesta lähtien Varpua on häirinnyt tunne, että joku seuraa ja väijyy häntä, mutta onko se pelkkää vainoharhaisuutta? Kotiinpaluun jälkeen Tuomiston tapaus saakin uuden käänteen ja alkaa vähitellen selvitä yllätyksellisellä tavalla.
Kuten aiemmatkin teokset myös Kulki kuolema puistotietä on lyhyehkö ja nopealukuinen, mikä voi sinänsä olla etu. Kovin perusteellisiin pohdintoihin parinsadan sivun mitta ei tietenkään riitä, mutta ihmeen hyvin Arhippa on saanut mukaan paikallisväriä sekä Turusta, Naantalista että Las Palmasista. Myös sekä Varpun että Tiian yksityisiin asioihin on tarjolla lisäväriä ja uusia tapahtumia. Minua jäi kuitenkin häiritsemään se, että kirjan eräät juonenkäänteet nojaavat kovasti Arhipan aiempien teosten tapahtumiin, mikä haittaa joidenkin ratkaisujen ymmärtämistä.
Kirjailija on tietenkin todella ammattitaitoinen dekkaristi, mutta ehkäpä Arhipallekin kirja vuodessa on hieman liian kova tahti.