Kirjan nimetön päähenkilö on maalaistyttö 1600-luvun Persiassa. Elämä kotikylässä järkyttyy, kun kohtalo puuttuu peliin ja tytön isä kuolee. Äiti ja tytär jäävät kahden ja ilman isän työn tulonlähdettä, mahdollisuudet ovat vähissä. Tyttö osaa solmia mattoja, mutta ei auta – apua on saatava.
Niinpä äiti ja tytär muuttavat pääkaupunki Isfahaniin, jossa asuu isän etäisiä sukulaisia. Sukulaisten vauraasta taloudesta löytyy uusi koti, mutta kaukaiset, varattomat sukulaiset eivät tule taloon arvostettuina perheenjäseninä, vaan palvelijan asemaan: elätys on maksettava työtä tekemällä.
Setä Gostahan on šaahin mattomestari ja tytär onnistuu pääsemään sedän oppiin, oppimaan matonsuunnittelun, värien valitsemisen ja matontekemisen taitoa. Hyvin tehty matto voisi olla tie omaan varallisuuteen, mutta vaatii alkupääomaa ja aikaa.
Kohtalo ei kuitenkaan edelleenkään hymyile tytölle, eikä asiaa auta se, että tyttö sortuu hölmöihin valintoihin – toisaalta mikäpä ihme tuo, kun kyse on teini-ikäisestä tytöstä. Luvassa on siis runsaasti vaikeuksia.
Kukkien verellä kirjottu on dramaattinen kertomus šaahi Abbasin ajalta, kun matontekeminen oli taidemuodoista arvostetuimpia. Isättömän tytön ja köyhän lesken asema on patriarkaalisessa islamilaisessa yhteiskunnassa heikko, mutta ei toivoton: liikkumavaraa on, mutta se on vähäistä.