Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tässä on kirja, jota kannattaa suositella pimeneviin syysiltoihin. Siina Tiuraniemen esikoisteos Kukkia Birgitalle vyöryttää lukijan eteen karnevalistisen tarinan hyvistä aikomuksista, jotka kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Äiti pyytää 24-vuotiasta poikaansa Miskaa viemään kukkia kaukaiselle sukulaiselle hoitokotiin, ja tästä käynnistyvät riemukkaat tapahtumat, jotka vievät naurutörähdysten partaalle ja siitä ylikin.
Tapahtumaketju on suhteellisen lyhyt mutta vauhti hengästyttävä. Miska ehtii kahdessa viikossa sotkea hoitokodin elämän, rikkoa välit parhaaseen ystäväänsä, sekaantua huumeisiin ja käydä läpi lapsuustraumansa. Juonenkäänteiden väliin on ujutettu sisäistarinoita, eli päähenkilöiden kertomia tarinoita elämästä ja menneisyyden tapahtumista. Absurdius ei ole kaukana, kun sotainvalidi kertoo sotajuttuja strategisesta piilostaan, siivouskomerosta käsin tai kun äiti selostaa Miskalle pilalle menneitä sukujuhlia ja Birgitan historiaa. Juuri näissä tarinoissa on jutunkertoja Tiuraniemi parhaimmillaan.
Teoksen päähenkilö Miska on ehdottomasti sukua Nenäpäivän Irmalle, käytöksestään päätellen veljenpoika vähintään. Molemmilla on puutteita sosiaalisissa taidoissa, mutta pyrkimys hyvään, mikä kuitenkin johtaa lopulta koomisiin tilanteisiin ja lisäsotkuihin. Toisaalta siinä, missä Irma on jo vanhempaa polvea, on Miska vasta omaa tietään etsivä ja opiskelijan tittelillä elämän rennosti ottava koltiainen. Tarinan lopussa tuntuu kuitenkin, että nuori mies on oppinut elämästä, siellä hoitokodissa nimittäin. Lopussa kiitos seisoo, kuten myös yllättävä ystävyyskin.
Tilanteet ja dialogit ovat monesti niin herkullisia, ettei kirjaa malta laskea käsistään vaan se on pakko lukea kertarykäisyltä loppuun. Kukkia Birgitalle on hyrisyttävää viihdettä kaikille, mutta ehkä kohdelukija kuuluu silti nuorempaan yleisöön. Suomen kirjallisuuden kenttä on saanut Tiuraniemestä uuden, lämminhenkisen kertojanäänen, ja odotan innolla, mitä jatkossa seuraa.
Ja niin, niitä kukkia, niitäkin Birgitta saa, vaikka ei ehkä siinä muodossa, jossa odotti.
