Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Omaelämäkerrallisella esikoisteoksellaan Ei enää Eddy suurta huomiota saanut ranskalaiskirjailija Édouard Louis jatkaa tiiviiden kertomusten parissa. Pienoisromaanissa Kuka tappoi isäni keskiössä on kirjailijan isä, joka vaikean työtapaturman jälkeen ajautuu yhteiskunnan laitimmaiselle sivuraiteelle, päättäjien silmissä hylkiöksi.
Édouard Louisin suhde isään on ollut aina vaikea. Pienessä kotikylässä tyttömäisesti käyttäytyvä pikku-Eddy ei koskaan lapsena saanut isältä sitä hyväksyntää, jonka hän olisi ansainnut. Kuitenkin, vaikka Édouard Louis kirjoittaa siitä, kuinka paljon mukavampaa kotona oli niinä iltoina, kun isä oli muualla ryyppäämässä, hän etsii myös isästä niitä hetkiä, jolloin isän ”kovan jätkän” ulkokuori syystä tai toisesta hieman rakoilee. Kyllä, Édouard Louis rakasti isäänsä, ja kyllä, isä rakasti häntä. Mutta sen ilmaiseminen oli vain aina niin vaikeaa.
Loppua kohti Kuka tappoi isäni alkaa muuttua poliittiseksi kannanotoksi Ranskan viimeisten parinkymmenen vuoden päättäjiä vastaan. Édouard Louis osoittaa sormella kohti Chiracia, Sarkozya, Macronia ja monia muita ranskalaispoliitikkoja, jotka päätöksillään ovat kurjistaneet kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaa. Vaikka Édouard Louisin isä olisi varmaankin voinut elämässään tehdä myös toisenlaisia valintoja, ei poliittiselta eliitiltä tunnu löytyvän keinoja ymmärtää köyhimpiä ja vajaakuntoisia.
Édouard Louis on kiinnostava kirjailija, jonka rankan raadolliset teokset saavat kokemaan myötätuntoa. Kuka tappoi isäni onnistuu tasapainoillessaan isän hyvien ja huonojen puolien välillä. Kumpi sitten lopulta oli se oikea isä? Ja miksi häntä ei enää ole? Lue itse, suosittelen!
