Kirjan syntyprosessi on epätavallinen. Kuvantekijä Sissi Ramstedt oli kuuntelemassa kirjailijan haastattelua. Jotain merkillistä tapahtui, haastattelija huomasi kysyvänsä kirjailijalta ilman näkyvää asiayhteyttä: Pelkäätkö kuolemaa? Vähän tämän jälkeen kirjailija joutui kohtaamaan kaksi yllättävää kuolemaa lähipirissä. Ja Sissi Ramstedt piirsi samaan aikaan kuvia, jotka tuntuivat välittävän juuri traagisten tapahtumien tunnelmia.
Mäntylä ja Ramstedt alkoivat yhdistää kuvia ja tekstejä. Niistä syntyi tarina pojasta, joka on yllättäen menettänyt elämästään jotain tärkeää. Pojan haaveena on oppia lentämään ja päästä mummon luo. Matiasta ohjaavat matkalla henkioppaat.
Unenomaisessa tarinassa käsitellään sitä, miten vaikeaa on hyväksyä kuolema ja siirrytään näkymättömän rajan toiselle puolelle.
(Kirjan esittelyteksti)
Tämä kirja on kaikin tavoin kaunis ja herkkä. Se avautuu monille eri tavoin. Juha Mäntylä kertoo pienestä pojasta, Matiaksesta, joka voisi olla nimeltään kuka tai mikä vaan. Lapselle läheisen menetys on kuitenkin pelko, että jää yksin.
Ensin Matias menettää kissan, sitten mummon ja pian sen jälkeen pappakin lähtee. Tässä kirjassa hän tapaa henkioppaat, jotka ovat Sarah, Lilah, Raya ja Summer. He opastavat pientä poikaa, kuinka kuka tahansa voi lentää. Hienosti käsitellään surua ja menetystä ja miten muistot elävät.
Kirjassa Sissi Ramstedtin kuvitus tukee tarinaa todella hyvin. Joka kappaleen alussa on kaunis kuva, jota voi katsoa vaikka kuinka kauan. Kappaleita on kuusitoista, joten niin on kuviakin. Kun yhdistää kuvan ja tarinan, oma mieli kertoo loput.
Tätä kirjaa voi lukea aikuinen yksin tai yhdessä lapsen kanssa. Se on kaikin tavoin herkkä ja uskoisin, että se on avuksi, kun surua ja menetystä käsitellään.