Mirkka Rekolan runot ovat arkikielisiä, todellisuudenmukaisia, lyhyitä: siis päällisin puolin selkeitä ja lukijaystävällisiä. Silti ne kohoavat omaan avaruuteensa, sitä korkeammalle, mitä useammin niitä lukee.
Rekolaa syyteltiin 60–70-luvuilla epäpoliittisuudesta. Rekolan hiljainen kokemuksellisuus on kantavampaa ja tärkeämpää kuin mikään ideologinen teksti. Ja jos nämä runot eivät muuta valtajärjestelmiä, ne voivat vinksauttaa lukijansa maailman kokonaan toiseksi.