Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nyt oli käsissäni varsinainen kuvakirja ja vieläpä hauska sellainen. Kuivakiskoisia rautatiejuttuja on kirja, missä jokaisella aukeamalla on kuva ja vieressä pieni tarina. Kaikki tarinat koskevat jossain määrin rautateitä ja sen parissa palvelleita ihmisiä.
Tarinat sijoittuvat historiaan ja nykypäivän valossa jo aika on tehnyt jutuista koomisia. Vaikka tarinat nostattavatkin hymyn huulille, niin kirjassa on myös paljon tietoa: historiaa rautateiden maailmasta, junista ja asemista ja erityisesti heistä, jotka siellä erilaisissa tehtävissä työskentelivät.
Vaikka kirjan jutut sijoittuvatkin Kouvolaan ja Kotkaan, ne ovat kuitenkin sellaista historiaa, joka kiinnostaa, vaikka ei edes tietäisi missä on Kouvola, saati Kotka. Junia kulkee muuallakin ja tarinat voisivat olla mistä tahansa.
Sakari Viinikainen on armoitettu jutuniskijä ja on saanut monet kiinnostumaan paikallishistoriasta. Asia alkaa kiinnostaa, kun se tarjoillaan niin, että se on herkullinen.
Lukuisista tarinoista nousi esiin se, kun junissa piti olla valot. Aluksi oli valaistu katossa olevilla öljylampuilla ja vuonna 1869 tulivat steariinikynttilät. Ensimmäisessä ja toisessa luokassa kaksi kynttilää, mutta kolmannelle luokalle riitti yksi. Valokaasulamput tulivat vuonna 1883.
Kuvat ovat upeita ja onhan se niin, että ”kuva kertoo tuhat sanaa”. Kuva tukee tarinaa ja päinvastoin. Tämän kirjan lukee nopeasti, sillä on pakko aina kääntää sivua, että mitä sieltä tulee, millainen kuva ja millainen tarina.
Jos joskus tuntuu, että historia olisi kuivaa tai peräti tylsää, niin tämän kirjan parissa se on ihan kaikkea muuta. Olisi mennyt toinen mokoma lisääkin.
