Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ragna Riegel on hyvin yksinäinen keski-ikäinen nainen. Hän työskentelee halpahallissa tavaroiden hyllyttäjänä ja kassana. Ragnalle on tapahtunut kilpirauhasleikkauksessa kamala hoitovirhe, ja nyt hän voi puhua vain kuiskaamalla. Hän onkin luonteeltaan vähäpuheinen ja syrjäänvetäytyvä, hieman epäkohteliaasti sanottuna sellainen seinäpaperiin sulautuva; hän pukeutuu aina vain työpaikan epämääräisen väriseen työtakkiin ja maantienväriset hiukset hapsottavat. Hänkin on kokenut nuorena elämässään rakkauden; paljon Ragnaa vanhempi valokuvaaja Walther ihastui häneen hetkeksi. Mutta vain hetkeksi, ja Ragnalle jäivät avioton poika ja yksi valokuva itsestään. Siinä vain 16-vuotias Ragna näyttää kauniilta ja säteilevältä. Sellaisena Walther hänet näki.
Poika, Rikard Josef, ei kuitenkaan jää kaikesta saamastaan hoivasta ja rakkaudesta huolimatta Ragnan keski-iän turvaksi, vaan lähtee jo alle kaksikymppisenä maailmalle hotelliin työhön ja lähettää äidilleen korkeintaan joulukortin joka vuosi. Ragna uskoo – mitä lukija ei kovinkaan kauan usko – että Rikard Josef toimii Berliinissä suuren hotellin johtajana eikä siis kerrassaan ehdi pitää yhteyttä.
Eräänä iltana, kun Ragna tulee tavalliseen tapaansa ruokakaupan kautta töistä kotiin, hänen postilaatikossaan odottaa kirje, jossa lukee suurin kirjaimin: SINÄ KUOLET. Kenellä voi olla jotain näin syvää vihaa häntä kohtaan? Kuka häntä uhkaa? Ja mitä ihmettä tarkoittaa romaanin toinen aikataso, jossa Ragna istuukin tutkintavankeudessa tehtyään jotain kauheaa ja peruuttamatonta? Häntä kuulustelee monesta kirjasta tutuksi tullut komisario Konrad Sejer, ja näiden kahden välille syntyy erikoinen suhde.
Kyllä Karin Fossum osaa taitavasti pitää lukijan otteessaan! Sen olen todennut kirja toisensa jälkeen luettuani hänen tuotantoaan. Jännitys kasvaa pienin askelin läpi kirjan, ohimenevät mitättömänkin tuntuiset yksityiskohdat kasvattavat pahaenteistä tunnelmaa. Kirjailija kuvaa äärimmäisen taitavasti, miten Ragnan mielenterveys hiljakseen järkkyy. Hän ei todellakaan poksahda hulluksi noin vain yhtäkkiä, vaan jokin hänen ajatuksissaan ja tunteissaan liikahtaa aina hetkeksi todellisuudesta syrjään. Ragna on omalla tavallaan hyvinkin sympaattinen päähenkilö, tai ehkäpä häntä käy lähinnä sääliksi, niin yksinäinen hän on, ja niin suuria suruja hänellä on taustallaan.
Konrad Sejer on myös ohuilla viivoilla kuvattuna se omalaatuinen poliisi, jona olemme hänet oppineet tuntemaan – ja tässä kohtaa täytyy muistaa mainita se, että kirjan voi lukea aivan itsenäisenä, sen ymmärtäminen ei vaadi sarjan peräti kahdentoista muun osan tuntemista. Kiinnostus niitä kohtaan kyllä herää Kuiskaajaa lukiessa. Sejer on eräänlainen surullisen hahmon ritari, hänkin on kohdannut elämässään syviä menetyksiä, ja nyt hänen seuranaan on vain alati läsnäoleva ruttuinen koira Frank. Kävellessään kotiin eräänä iltana hän miettii:
Sejer ajatteli oikeudenmukaisuutta, jota ei maailmasta liiemmin löytynyt, ei sen enempää kuin järjestystä, suunnitelmaa tai merkitystäkään. Ei palkintoa taivaan valtakunnassa, ei vihreitä niittyjä. Pelkkää mylläkkää, jossa joku kohtasi onnen, mutta useimmat eivät.
Kaiken tämän voi liittää koskemaan myös Ragnaa, hänen surullista ja yksinäistä elämäänsä. Lukija joutuu tämän kirjan kohdalla paitsi seuraamaan alati kiihtyvää jännitystarinaa myös pohtimaan tavallista dekkaria suurempia elämänkysymyksiä. Eikö se olekin erinomaisen romaanin merkki?
