Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Harva suomalainen sarjakuvataiteilija on menestynyt Ranskan kilpailuilla sarjakuvamarkkinoilla niin kuin Ville Ranta. Miehen sarjakuva Kajaani oli ehdolla Ranskan kansainvälisesti parhaaksi albumiksi vuonna 2010, mikä oli kieltämättä upea saavutus. Vielä vaikuttavampaa on, että Ranta – jonka melkein kaikki sarjakuvat on käännetty ranskaksi – sai ansioistaan vuonna 2017 ranskalaisen Chevalier dans l’Ordre national du Mérite -arvonimen, eli toisin sanoen Ranta lyötiin ritariksi. Kerrankin onnellinen tarina sarjakuvataiteilijasta joka löytää suuren menestyksen, ajattelen!
No, eihän se aivan niin mene. Kuten monet sarjakuvataiteilijoiden muistelmat ovat vuosien varrella todistaneet, ala on kaukana helposta ja Ville Rannan satiirinen muistelma liittyy tähän hilpeään joukkoon ja heittelee kaksin käsin suolaa haavoille. Armoton tykitys alkaa jo ensi sivuista. Nuori ja toiveikas Ranta tavoittelee kustannusmaailman Lancelotia, suurta ja mahtavaa verkostoitujaa, joka esittelee Rannan sille ja tuolle henkilölle, ja ilman muuta ihan kohta julkaisee Rannan sarjakuvia – Rantahan on suorastaan nero, kukapa ei haluaisi julkaista hänen sarjakuviaan! Paskanpuhuminen haisee kilometrin päähän, mutta sanat ja lupaukset ovat hunajaa, sillä kuka lupaava nuori taiteilija muka ei haluaisi suuren kustantamon talliin?
Nöyryytysten kavalkadi seuraa toisiaan ja Rannan itsekritiikki on suorastaan murskaavaa; pukumiehiä mielistellessä roskikseen päätyy niin oma taiteellinen visio kuin lähes tulkoon parisuhdekin. Menestykseen hinnalla millä hyvänsä -asenne kun ei tunnetusti tuo ihmisissä parhaita puolia esiin. Onneksi Kuinka valloitin Ranskan on kuitenkin satiiri ja farssi, ja oikein hauska sellainen. Varmasti Rannan työ pilapiirtäjänä on entisestään terävöittänyt hänen vaistojaan, sillä sarjakuvassa todellakin annetaan palaa, ja huumori ei ole piiruakaan lempeämpää vain sen vuoksi, että Ranta itse on sen kohteena.
Samaistuttava tarina onnistuu muutenkin iskemään hermoon. Vilaukselta tarinassa näkyy myös muita toivorikkaita piirtäjiä ja aloin miettimään, että Ranskassa sarjakuvan ammattilaiseksi pääseminen on varmasti oikeasti aika pirullista hommaa. Toisaalta, uskoisin että ei todellakaan tarvitse olla mikään taiteilija löytääkseen Rannan kertomuksesta samaistumispintaa.
Ville Rannan sarjakuvatuotannossa Kuinka valloitin Ranskan menee ehdottomasti parhaimmistoon – se on suorastaan loistava. Pidäkkeetön, armoton ja hauska, ja sarjakuvan lopetus on pisteenä ii:n päälle oikein loistava. Tähän kannattaa tutustua, suosittelen!
