Olen kovasti mieltynyt Ann Cleevesin Vera Stanhopesta ja Jimmy Perezistä kertoviin dekkarisarjoihin. Tietenkin siihen, että kummatkin päähenkilöt ovat elämänmakuisia, eivät liian sliipattuja, mutta eivät myöskään alkoholi- ja seksihuuruissa painiskelevia ongelmapesiä. Ehkä näissä kirjoissa elävintä on kuitenkin miljöö, Shetlannin aidontuntuinen kostea ilmasto ja pienen yhteisön sisäänpäinkääntyneisyys.
Kuin tuhka tuuleen -romaani kertoo hääseurueesta, joka tulla touhottaa iloisin odotuksin viettämään häitä Shetlannin pohjoisimmalle saarelle, onhan yksi heistä sieltä kotoisin. Porukka on tietysti kovasti heterogeeninen; on ihastuneita pareja ja eri tavoin – tai sitten ei ollenkaan – menestyneitä ihmisiä. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä minua jostain kumman syystä ärsytti, että joukon kirjastonhoitaja oli hiljainen ja vaatimaton ja jos nyt ei ulkonäöltään suorastaan seinästä reväisty niin ei paljon muutakaan.
Mutta se siitä, eihän dekkari olisi dekkari, jollei siinä tapahtuisi murhaa, ja tällä kertaa uhrina on tietysti yksi hääseurueen jäsenistä. Lisäksi kirjassa leijailee murhajuonen lisäksi vähän yliluonnollista ainesta: lähes sata vuotta sitten rannalla oli hukkunut pieni tyttönen valkoisessa puvussa, ja nyt yksi jos toinenkin uskoo nähneensä hänen haamunsa tanssivan ja pyörivän. Ja vähän ajan päästä tapahtuu tietenkin toinen murha, joka sekoittaa tutkimuksia edelleenkin.
Jimmy Perez ja Willow Reeves ryhtyvät selvittämään tapausta, apunaan välillä vähän naiivi, mutta joissakin tilanteissa suurta älykkyyttä osoittava Sandy Wilson. Jimmy suree yhä intensiivisesti aiemmin kuollutta Fran-rakastettuaan, eikä osaa olla liittämättä käsillä olevan murhajutun yksityiskohtia Franin kuolemaan. Onneksi hänen ilonaan on nuori Cassie-tytär, joka tosin pysyy kätevästi poissa milloin kenenkin mummon tai muun hoitajan luona, jotta Jimmy saa tehdä tutkimuksiaan yötä myöten. Entä sitten Willow, tuo hippikommuunin pörröpäinen kasvatti? Voisiko hänen ja Jimmyn välille syntyä jotain? Se jäänee seuraavien kirjojen selvitettäväksi.
Kyllä tämä oli dekkarinystävälle viehättävä ja koukuttava kirja, ja olen ymmärtänyt, että myös Shetlannin murhista kertova tv-sarja on ollut hyvin suosittu. Ei mikään ihme. Jään odottamaan jatkoa.