Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Myönnettäköön, huippuravintoloiden maailma on itselleni kovin vieras. Sen kuitenkin tiesin, että huippukokkien joukossa on varsin vähän naisia ja toisekseen, että Suomen menestynein huippukokki on kaikesta huolimatta nainen, Helena Puolakka. Nykyään ravintola Savoyta johtava Puolakka ei ole päässyt asemaansa sattumalta, se käy Virpi Salmen kirjassa ilmi hyvin nopeasti.
Perhon ravintolakoulusta ensimmäiset oppinsa saanut Puolakka suuntasi nopeasti ulkomaille ja jo varhaisessa vaiheessa hän pääsi työskentelemään mm. Gordon Ramsayn alaisuudessa. Kokemus huippuravintoloiden ultramaskuliinisessa ilmapiirissä oli Puolakalle ensimmäinen tulikoe josta hän selvisi puhtain paperein, mutta olipahan kokemus – myös lukijalle! Miksi työolosuhteet ovat huippuravintoloissa niin rankat, joissakin tapauksissa yltyen jopa suoranaiseen väkivaltaan asti? Puolakka miettii syyn liittyvän täydellisyyden tavoitteluun, jossa virheitä ei suvaita. Mitä kovatasoisempi ravintola, sitä vähemmän virheisiin on varaa. Michelin-tähtiravintolat tuntuvatkin olevan monella tapaa aivan oma maailmansa.
Puolakan uran alku 90-luvulla osuu sikäli mielenkiintoiseen hetkeen, että tuolloin alkoivat nousta esille ensimmäiset julkkiskokit. Tämän nykyisen kokkausbuumin ensiaskelien seuraaminen oli ihan mielenkiintoista luettavaa, vaikka kirjassa asiaan ei paneudutakaan kovin pitkällisesti. Mielenkiintoisin kysymys taitaa kuitenkin olla se ilmeisin, eli miksi naisia on huippukokkeina niin vähän? Puolakan oma tarina osoittaa ainakin sen, miten vaikeaa perhe-elämän ja kokin uran yhdistäminen on, työajat kun väistämättä eivät ole perheen äidille niitä otollisempia. Uhrauksia on tehtävä ja käytännössä toisen vanhemman on oltava enemmän läsnä, silloin kuin äiti ei siihen pysty. Niin kuin usein sanotaan, menestyvän miehen taustalla on nainen, eli ehkä tässä tapauksessa voisi sitten sanoa, että menestyvän naisen takana voi olla myös mies.
Iso haaste on myös hyvin miehinen työympäristö, joka ei varmasti houkuttele monia naisia alalle. Puolakka nostaa esiin vielä yhden seikan, joka tuli ainakin itselleni suurena yllätyksenä: lapsien saanti vaikeutti ainakin Puolakan tapauksessa itse luovaa työtä. Lapsi kerta kaikkiaan täyttää niin täydellisesti äidin ajatukset, että muulle on enää vaikeaa löytää tilaa. Tästäkin ongelmasta kuitenkin selviydytään ihan raa’alla työllä, mutta olipahan Puolakalta mielenkiintoinen huomio.
Virpi Salmen teksti on hyvin sujuvaa luettavaa ja aika kului kirjan parissa kuin siivillä, mutta mikään syvällinen kirja ei ole kyseessä. Kirjan lukee varsin nopeasti ja Puolakkaa tarkastellaan kirjassa tavalla, joka jättää hänet lukijalle hieman kaukaiseksi. Puolakka on selkeästi kova luu, joka on varustettu rautaisella tahdonvoimalla, mutta hänen oma äänensä ei erityisemmin pääse tässä teoksessa esille. Ei siis kannata odottaa mitään intiimiä luonnetutkielmaa, mutta tällaisena kevyenä teoksena tämä oli kyllä ihan mielenkiintoinen matka huippuravintoloiden maailmaan.