Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuhala on muuten tyytyväinen elämäänsä palatessaan Jolandan kanssa yöjunalla pohjoisesta, Hippu-koira ei vain pidä junamatkoista. Kun juna pysähtyy keskellä autiutta hetkeksi, Kuhala poikkeaa ravintolavaunuun ja löytääkin junaemännän kiistelemässä viimeisen asiakkaan kanssa. He vaihtavat muutaman sanan ja kohta matkakin jatkuu. Aivan tavallinen pysähdys tälle junalle, mutta myöhemmin se osoittautuukin merkitykselliseksi.
Kuhala kotiutuu mökkiinsä ja alkaa selvitellä viikkojen postia. Epätavallisin uutinen lienee erään tutun poliisiviranomaisen murha, jota ei ole vieläkään selvitetty. Tämä kun oli merkinnyt jostakin syystä kalenteriinsa Kuhalan nimen, mistä tällä ei kylläkään ollut mitään tietoa. Lomallahan he tuolloin… Hiukan hän yrittää tämänkin asian perään kysellä ja kyllä häneltäkin kysellään – onneksi alibi on raudanluja. Nyt huomion tuntuu vievän myös eräs ikääntyneen miehen vaiva. Ettei elämä sentään liian helpolta tuntuisi, mies tulee ihastuneeksi myös toiseen naiseen, jolta saa myös vastakaikua. Nyt hän on kahden rakkaussuhteen loukussa vaivoineen. Vaivoja ei sentään vähennä sekään, että hän kuulee junaemännän tulleen murhatuksi sekä se, että myös ratapihalta on löytynyt nuoren naisen ruumis. Yllättäen Kuhalaa epäillään myös junaemännän murhasta ja nyt alkaa miehen pinna hiukan kiristyä.
Kuhala ja Hippu pakkaavat kamppeensa ja lähtevät kiertämään Suomea, sillä asioita on auki vähän joka puolella ja ne vaativat ehdottomasti henkilökohtaista yhteydenottoa. Eikä Kuhala olisi oma itsensä, ellei hän saattaisi itseään jälleen virkamiesten harmiksi hankaliin tilanteisiin. Mielelläänhän hän putkassa yöpyy, turvallinen ja lämmin paikka. Kokenut etsivä, vanhempikin, väistää vielä kepoisasti muutaman stiletinviillon ja luodinkin.
Kaiken muun ohessa Ronkainen, vanha Ronksu, saa Kuhalan ylipuhuttua ryhtymään iltaisin ja vapaa-aikoina tv-lupatarkastajaksi luvaten hyviä ja helppoja ansioita. Kaikkea muuta, todellakin… mutta tätä kautta alkaa eräskin juttu selvitä. Ja mikä ettei muukin, kun mies yllättäen törmää tutunoloiseen oksanpätkään ja muistaa, missä näki jotakin vastaavaa.
Markku Ropponen on jälleen kehitellyt Kuhalalle paljon tekemistä. Vaikka Kuhala onkin todella vanhentunut, järki juoksee vielä ja Hippu-koira avittaa niin paljon kuin pystyy. Kaikki rikokset ratkeavat todellakin viimeisillä hetkillä ja vielä muutama ylimääräinenkin siinä sivussa. Kuhala voi jälleen tyynenä käydä aamulirillä yhdessä Hipun kanssa ulkona. Mutta se miehen kyllä täytyy myöntää, että hän ei vieläkään ymmärrä naisia!
Tämä on jälleen monta koukkua sisältävä kiintoisa kotimainen dekkari, joka sisältää paljon inhimillisiä tekijöitä. Mukavan rauhallista iltaluettavaakin, sillä tässä ei murhilla tai väkivallalla hekumoida ja mukaan mahtuu paljon muutakin ajankohtaista ja kiinnostavaa. Suositan kaikille kotimaisen rikoskirjallisuuden ystäville sekä tietysti Kuhalaan jo tutustuneille. Kirjan voi mainiosti lukea ilman ennakkotietojakin, sillä niitä tippuu kyllä jokaisessa kirjassa lisää.