Emmi Itäranta teki vaikutuksen esikoisteoksellaan Teemestarin kirja. Nyt käsillä on toinen romaani, joka kertoo tulvivasta kaupungista. Tulvat pahenevat, samoin kaupunkia vaivaava sairaus, unirutto, joka saa ihmiset näkemään unia. Sellaisesta on syytä huolestua.
Kirjan päähenkilö on Seittien Talossa asuva kutoja Eliana, jonka tehtävänä on kutoa seittejä kangaspuilla, päivä toisensa jälkeen. Eräänä päivänä Seittien Talon pihalta löytyy verinen nainen, joka ei pysty puhumaan. Hänen käteensä on kuitenkin tatuoitu Elianan nimi – kuinka se on mahdollista?
Naisen henkilöllisyys selviää tarinan edetessä, samoin se, että kaupungissa on tekeillä jotain epämiellyttävää. Kaupunkia hallitsee salaperäinen neuvosto, jonka valtaa toteuttavat julmat vartiomiehet. Maan alla tapahtuu kuitenkin vastarintaa, jonka toimintaan Elianakin sekaantuu.
Kirjan alkuun juoni etenee hitaanpuoleisesti, loppua kohden vauhti kiristyy ja tarina kudotaan mielenkiintoiseen loppuratkaisuun. Kerronta on kiemuraista ja koukeroista ja maailma miellyttävän kummallinen. Kudottujen kujien kaupunki ei tehnyt aivan yhtä vakuuttavaa vaikutelmaa kuin Teemestarin kirja, mutta hyvä mieli tästäkin jäi, ja aion lukea vastedeskin Itärannan kirjat.