Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
1970-luvulla kävikin niin, että varhainen amerikkalainen tekoälytutkija loikkasi Neuvostoliittoon, ja hänen kauttaan käynnistyi ajattelevien koneiden verkoston rakentuminen, joka johti vähitellen koko maailmanjärjestyksen muuttumiseen. Neuvostoliitto nousi kiistattomaksi maailmanvallaksi Amerikan jäädessä soittelemaan toista viulua. Vähitellen koneet kehittyvät täysin autonomisiksi ja kaikki yhteiskunnan keskeiset toiminnot annetaan tekoälyn ohjattaviksi. Politiikan ja teollisuuden johtohahmoiksi nousee synteettisiä ihmisiä.
Tapahtumien kriittisessä keskipisteessä on Leningradista Suomen suuntaan sijaitseva huippusalainen tiedekaupunki, jossa varttuva Pavel Dybenko, sosialistisen vallankumouksen sankarin täyskaima, ajautuu toisenlaisen vallankumouksen keskeiseksi hahmoksi suomalaisen ystävänsä biokemisti Asko Kiven kanssa. Asko on erityisen taitava kotikemisti jo teini-iässä, ja hän on poikkeuksellisen kiinnostunut muurahaisista, joita hän kasvattaa kotonaan suuressa tankissa. Askolla taitaa olla isommat kuviot mielessään, ja niiden loppuunsaattamiseen hän tarvitsee Pavelin apua.
Jostain Kurt Vonnegutin, Mikko-Pekka Heikkisen ja Antti Leikkaan hämäristä päiväunista on päässyt karkuun pohjoiskarjalainen metsuri ja filosofi Sami Tissari, jonka mielikuvituksesta on pullahtanut ulos ehkä vuoden 2022 riemastuttavin esikoisteos Krysa. Finlandia-ehdokkuudella huomioitu romaani oli lentänyt täysin ohi minun kirjatutkani ennen ehdokkuuden tuomaa julkisuutta. Onneksi hankin sen sittemmin käsiini (kiitos, Joulupukki!), sillä kirja on toden totta fantastinen.
Huomio kiinnittyy Sami Tissarin aivan poikkeukselliseen kypsyyteen tarinaniskijänä. On uskomatonta, miten itsevarmaa ja rennon määrätietoista Krysan kerronta on. Miten ihmeessä tämä voi olla viisikymppisen kirjailijan esikoisteos? Mistä kaikki nämä tekniset yksityiskohdat, lähes kaikkien alojen suvereeni tuntemus? Tai ainakin aukoton kuvittelu. Kirjan rakenne on kiinnostava: lineaarisen juonen sijaan ennemminkin melko vapaasti järjestellyistä tarinafragmenteista muodostuu vähitellen selkeä kertomus, joka loistaa ennalta-arvaamattomuudellaan, mielikuvituksellisuudellaan ja maukkaalla huumorillaan. Veikkaan, että kirja on jossain vaiheessa kulkenut ihan eri järjestyksessä, ja sitten Tissari on vain pudottanut käsikirjoitusliuskat lattialle, nostellen ne melko satunnaisessa järjestyksessä. Ja silti: kaikki on paikallaan Vitja-enon prätkästä Marfa-mummun matkalaukkuun syreenipuskan juurella. Juuri tällaisena tämän halusinkin lukea!
Sami Tissarin Krysa on todellinen täysosuma, jota ainakin meikäläinen makustelee vielä pitkään. Suursuositus!
