Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä pienoisromaani pohjautuu todellisuuteen, haastatteluihin ja keskusteluihin, joita kirjoittaja kävi nuoren afgaanipojan kanssa Italiassa.
Kertomus alkaa pojan ollessa noin 10-vuotias, kukaan ei tarkkaan tiedä hänen ikäänsä. Ei sitä oltu merkitty väestökirjanpitoon heidän kotiseudullaan, Ghaznin piirikunnan pienessä kylässä, josta hän lähti eräänä päivänä äitinsä kanssa. Heidän oli vaarallista jo poistua sieltä, piti varoa sekä talebaneja että paštuja – he itse olivat hazaroita. Kolmen päivän matkan jälkeen he saapuivat Quettaan ja majoittuivat alkeellisesti pariksi päiväksi. Eräänä yönä äiti herättää pojan, Enaiatollah Akbarin, ja antaa hänelle kolme neuvoa, joita pojan on noudatettava: älä käytä huumeita, älä tartu aseisiin äläkä varasta!
Pojan herätessä äiti on jo lähtenyt. Pojan on määrä myös lähteä, pois Afganistanista ja niin hän tekeekin, ensin pitkään emmittyään ja etsittyään äitiään. Muistiin jää ikuisiksi ajoiksi kotikylä, josta hän kertoo kaihoisasti. Muistiin jää myös koulunkäynti, jonka talebanit lopettivat. Samoin isä, joka vietiin pois.
Enaiat joutuu tästä lähtien selviytymään oman kekseliäisyytensä, muiden lasten ja nuorten sekä kaikkien kuulemien huhujen ja omalaatuisten kertomusten perusteella. Kekseliäisyyttä, lujaa luonnetta, tahtoa, valppautta ja kestävyyttä todella vaaditaankin. Enaiat matkaa Pakistaniin, josta sitten Iraniin ja sieltä Turkkiin äärimmäisen hankalilla ja vaarallisilla tavoilla, henkensä kaupalla. Hän näkee matkalle menehtyneitä ja heidänkään joukostaan kaikki eivät jaksa perille asti. Välillä hän tekee töitä joko korvaukseksi matkoista tai elääkseen, rakennuksilla aputöitä sekä puuhaa ruuanlaittajana ja -hankkijana.
Hän löytää taas tovereita. Muita poikia, joiden kanssa yrittää eteenpäin. Nyt he yrittävät päästä Kreikkaan ja tämäkin yritys on hankalaa ja vaivalloista sekä vaarallista. Kreikan hän saavuttaa ja ystävätkin ovat mukana. Vielä on selviydyttävä Kreikastakin, jossa hän ei tunne oloaan hyväksi. Hiukan siistiytyneenä hän saapuu tällä kertaa hieman helpommin ja sivistyneemmällä tavalla lopulta Italiaan. Maahan, jossa alkaa hänen uusi elämänsä myös virallisesti. Hän pääsee sijoitusperheeseen ja saa lopulta poliittisen pakolaisen statuksen. Hän pääsee opiskelemaan ja huomaa rakastavansa opiskelua sekä tiedonhankintaa, mutta myös Italiaa maana. Eniten hän silti rakastaa äitiään, jolle hän pääsee lopulta pitkään odotettuaan puhelimitse ilmoittamaan, että hän on turvassa. Ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen he pystyvät olemaan yhteydessä…
Krokotiilimeri on vahva, haastattelujen pohjalta kerrottu afgaanipojan tarina paosta Afganistanista Eurooppaan. Se on myös vaativa kannanotto ihmiskauppaa vastaan: Enaiat ja hänen toverinsa joutuivat useammankin kerran huijatuiksi, heitä yritettiin käyttää hyväksi ja heidät ilmiannettiin. Matkalla kohti unelmien Eurooppaa hän kohtasi paljon julmuutta sekä häikäilemättömyyttä, mutta myös vilpittömyyttä ja ystävyyttä. Suositan tätä tarinaa kaikille pakolaisasioista ja maahanmuutosta kiinnostuneille, varsinkin tarinan todenperäisyyden takia. Tämä antaa ehkä lukijalle uuden näkökulman myös suomalaiseen maahanmuuttoon ja jokaisen pakolaisen henkilökohtaisiin syihin. Kirja on vilpitön kertomus, jonka katkaisevat vain kirjoittajan tarkentavat kysymykset. Liikuttava ja uskottava tositarina tämänpäivän pakolaisuudesta maailmanlaajuisesti.