Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kreikkaan Skópeloksen saarelle päättyy tämä tarina, sinne missä Mamma Mia! filmattiin. Melkeinpä samoihin tunnelmiinkin, onnen täyttymyksiin.
Takana monet mutkat, kuten uusiseelantilaisen Soraya Lanen edellisessäkin viihderomaanissa, Seitsemän tytärtä, Seitsemän salaisuutta, Seitsemän rakkautta -kertomussarjan toisessa romaanissa Kuubalainen tytär. Lähtökohta on edelleen Lontoo ja siellä aviottomien äitien adoptoitavien vauvojen turvakoti.
Alexandra on joutunut Lontooseen Kreikan vallankaappauksen pyörteissä, kun kuninkaan neuvonantajaisä on 12-vuotiaan tyttärensä sinne tädin hoitoon toimittanut. Eletään vuotta 1967. Ja riistänyt sitten kuuden vuoden päästä, 1974, takaisin Kreikkaan, sen jälkeen kun Alexandra on käynyt synnyttämässä ja luovuttamassa vastasyntyneen tyttövauvan vieraisiin käsiin. Kaikki vastoin omaa tahtoa. Julman isän käskystä piti luopua vauvasta ja ensirakkaudesta Bernardiin ja oli muutettava takaisin Kreikkaan, salaa kaikilta.
Niinpä tyttärentyttärellä Ellalla on nyt tehtävä: löytää 50 vuotta vanhan rasian sisältämän valokuvan ja nuottilehden, jossa kirjain B, avulla isoäitinsä jostain päin maailmaa.
Me lukijoina messissä etsinnässä, ja ennen muuta liimautuneena tuplarakkaustarinan tunteisiin: Alexandran ja hänen kadottamansa muusikkomiehen sekä tyttärentytär-Ellan ja tämän muusikkomiehen.
Siinä ja siinä, etteivätkö liian siirappimaiseksi polveilevat rakkaudet osoittautuisi. Tähän tyyliin:
Ella painautui Gabrielia vasten, silitti tämän rintakehää ja nojasi poskensa tämän olkapäähän. Hän ei halunnut avata silmiään, vaan toivoi voivansa viipyä miehen kanssa sängyssä vielä pari tuntia.
No, viihdekirjasta kysymys niin menköön moinen ”tämä”-kömpelyys, mutta kirjan läpi toistuva puheenparsi ”saata uskoa” vaati jo sietämistä.
Pientähän tuo kaikki sen itkettävän onnen rinnalla mitä loppupuolella on kirjassa tarjolla. Minäkin, elämän ehtoota elävä mieshenkilö, luin viimeisiä sivuja kurkku karheana todeten: silti mieluummin tätä kuin sotaa ja väkivaltaa.
Pahus vieköön: sai se Soraya sittenkin miehen kyyneliin! Ja vielä neljän tyttären tarinat ilmestymättä tässä Kadonneet tyttäret -sarjassa, joka alkoi Italiasta.