Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Käykää kimppuun sormustimin ynnä sisulla,
huolella ja pöytähaarukalla,
säikyttäkää rautateiden osakekirjalla,
hymyllä hurmatkaa ja saippualla.”
Kraukijahdin loppusäe (jota tietenkään en tässä paljasta – en tuhoa jännitystä!) putkahti kävelyllä olleen Lewis Carrollin mieleen aivan yllättäen. Kirjailijalla ei ollut mitään hajua siitä, mitä säe tarkoitti, mutta niin vain parissa vuodessa sen päälle kasautui huikea kahdeksanosainen runoelma, jossa Kapteeni sangen omalaatuisine miehistöineen matkustaa meren ääriin jahtaamaan Kraukea, tuota kaipuun täyttymystä. Sanaleikeistään tunnetun Carrollin verbaalinen ilotulitus on vertaansa vailla.
Toimivaa ja kiehtovaa hölynpölyä on tavattoman vaikea kirjoittaa (tosin Carroll kyllä hillittömässä esipuheessaan kiistää jyrkästi kaiken hölynpölyyn viittaavankin, viitaten niinkin vaikutusvaltaisiin lähteisiin kuin Nakkelis Kokkelikseen ja William Shakespeareen). Yhtä hurja urakka on hölynpölyn kääntäminen, mutta onneksi Carrollin Kraukea on saatu jahtaamaan huippukääntäjä Alice Martin. Hänen riemukas ja rytmikäs riimittelynsä pääsee oikeuksiinsa ääneen luettaessa. Loistava yksityiskohta on kirjailijan omistuskirjoitusrunon kaksoisakrostikonin oivaltava käännös.
Kraukijahdin suomenkielisen ensipainoksen kruunaa Tove Janssonin vuoden 1959 ruotsinnosta varten tekemä kuvitus. Muumihenkinen satumaailma lukemattomine yksityiskohtineen elävöittää outoa runoelmaa.
”Päälliköllä jumo ilme, otsa rypyssä.
Pitkään olit mykkä niin kuin hauki,
miksi kerrot tuon nyt vasta viime hetkellä,
kun jo melkein ovella on Krauki?”
Kaiken kaikkiaan Kraukijahti ei juurikaan yhdestä lukukerrasta kulu, eikä vielä toisestakaan. Se naurattaa ja innostaa vauvaa ja vaaria. Näin hienon kirjan hieno käännös hienoine kuvituksineen on kerrassaan nappiosuma. Kun kolme kertaa sanoo, se on totta.
