Monenmoisissa sarjakuvaprojekteissa toimivalle Pauli Kalliolle vuodesta 1991 ilmestynyt Kramppeja ja nyrjähdyksiä on yksi tärkeimmistä elämäntöistä. Se on verrattain jatkuvajuoninen sarja sivun mittaisia tarinoita, joka pitkään eri lehdissä pyörittyään ja välillä vähän telakallakin oltuaan on ilmestynyt vuodesta 2008 alkaen Suomen Kuvalehdessä. Kallion käsikirjoittamilla Krampeilla on ollut useita piirtäjiä vuosien varrella, mutta pisimpään Kallion työparina on toiminut Christer Nuutinen.
Ripa ja Kadunlakaisijat kertoo yllättävän apurahan saaneesta Ristosta, joka perustaa yhtyeen jazz-oopperaprojektia varten. Vähitellen alkaa tulla valmista, ja pienten piirien diggailuun varautunut yhtye huomaakin pääsevänsä soittamaan radioon, televisioon ja festivaaleille. Sivujuonena kulkee Ripan vaimon Tanjan sortuminen syrjähyppyyn päiväkotitutun kanssa. Tarina etenee sopivan verkkaisesti, ja välillä melko irrallisissa jutuissa kommentoidaan päivän politiikkaa, sosiaalista mediaa ja muita ilmiöitä, kuten ajankohtaiseen aikakauslehtisarjaan kuuluukin.
Tähän päivään mennessä tunnen Krampit hävyttömän huonosti, mutta tämän albumin lukemista se ei varsinaisesti haitannut. Vaikka hyppäsinkin mukaan miljööseen, jossa henkilöt olivat kehittyneet jo vuosikymmenten ajan, oli lukeminen ja tarinan seuraaminen alusta asti vaivatonta. Albumiformaatti toimii sarjalle oikein hyvin, sillä henkilöt ja draaman kaari hahmottuvat paremmin kuin yksittäistä aikakauslehtisivua tutkiessa.
Taitaapa olla minunkin aika heittäytyä syvemmälle Kramppien ja nyrjähdysten maailmaan, sen verran hienoa sarjakuvaa tämä on. Suosittelen!