Pauli Kallion kirpeänsuloinen Kramppeja ja nyrjähdyksiä -sarja jatkuu Koko maailman paino -albumilla. Esko satuttaa jalkansa juoksulenkillä, Risto menettää hitin kertosäkeen lumitöissä. Elias kohtaa metsässä karhun ja Tanja pyrkii kaupunginvaltuustoon. Albumin jaksot kattavat Suomen Kuvalehdessä julkaistut Krampit parin viime vuoden ajalta.
Piirtäjänä on kukapa muukaan kuin Christer Nuutinen. Luin hiljattain sarjasta Nuorten naisten maailmassa -kokoelman, joka oli Nuutisen paluualbumi noin kymmenen vuoden takaa. Nyt peräkkäin luettuna huomaa sarjan evoluution. Vaikka Kallio ja Nuutinen antavat edelleen Eskon ja Riston ja kumppaneiden vanheta epäreilun hitaasti, ei päähenkilöiden keski-ikäistymistä ja keskiluokkaistumista voi olla huomaamatta.
Nuutisen piirrosjälki on myös muuttunut vuosien saatossa. Koska tietokoneiden näytötkin ovat nykyään teräväpiirtoon kykeneviä, tuntuu myös Nuutisen kuvien resoluutio hieman kasvaneen, yksityiskohdat ovat pienempiä ja niitä on enemmän, jos samalla värit ovat vähän murretumpia, ehkä ruskeampia. Huomaan tykkääväni uudempien jaksojen kuvituksesta vanhoja enemmän, vaikka Nuutinen aina onkin kiinnostanut.
Kallion tekstit ovat tasalaatuisen hyviä. Ehkä niistä huokuu kokonaisuutena tietty kyllästyminen yhteiskunnan nykymenoon, ja suoria poliittisia kannanottojakin ajankohtaisiin asioihin on melko paljon aiempiin Kramppi-kokoelmiin verrattuna. Kallio vaatii tilaa kulttuurille ja suvaitsevaisuutta kurjistamisen ja öyhötyksen sijasta. Paikka viikottain paljon luetun aikakauslehden sivulla antaa mahdollisuuden olla jotain mieltä. Sananvapauteen kuuluu toki myös vastuu. Kallio käsittelee kipeitäkin aiheita humaanisti, lämpimällä huumorilla. Eihän Krampit mikään kuoliaaksinaurattaja ikinä ole ollut, eikä tietenkään edes sitä asemaa tavoitellut, mutta Kallion tavoitteena on toki jättää lukijalle hyvä mieli.
Kokonaisuutena Koko maailman paino on laadukasta aikakauslehtisarjakuvaa. Kramppien ja nyrjähdysten ystävä ei tämänkään albumin kanssa pety. Suosittelen.